susi sorakuopassa » Blogin arkisto » Eilisen teemalla jatkaen

Eilisen teemalla jatkaen

31.08.2010 - 15:49 / Wolf.


Miksi aina toistan samat virheet? Miksi menen paikkoihin, joissa en halua olla, mutta joissa kaikki muut haluavat olla vaan niin vitusti, että oman epäröinnin ilmaiseminen koetaan loukkaavana?

Multa tulee nyt tätä huonosti verbalisoitua taideangstausta hyvin paljon, ja varmaan tulee tulevaisuudessa vielä lisää, koska olen vain hyvin, hyvin, hyvin ahdistunut siitä, minkälaiseen kouluun olen mennyt. Trust me, ihan samaa oli silloin, kun aikanani menin Torkkeliin. Okei, vähän eri asia, nyt kuitenkin muka valmistun johonkin ammattiin, mut anyway. Mun pitää vaan päästä yli siitä alkustressistä ja sisäistää se, ettei mun tarvitse olla sitä, mitä opettajat ja opiskelukumppanit ja ympäristö ja perhe ja maailma multa odottaa. Kyl se tästä vielä, bear with me.

Kategoria: Angst, Koulu, Tulevaisuus.



3 vastausta - “Eilisen teemalla jatkaen”

  1. Tepo Kirjoittaa:

    Kaikki Suuret on yleensä ollu vähän erilaisia, porukasta erottuvia ja massan ajatusmaailman ulkopuolella kulkevia. Oot siis ihan hyvällä polulla :)

  2. Maissi Kirjoittaa:

    Kyllä varmaan kaikki aina välillä stressaa tosissaan siitä, että onko sitä tullut mentyä ihan oikeeseen paikkaan opiskelemaan. Mutta ihan suoraa sanottuna sun asenne ei ehkä oo ihan kaikista paras uutta koulua kohtaan, eikä ainakaan toi jaeottelu niihin muihin ja suhun itseesi.

    Niin, joo, ite sanoitkin että kyllä se siitä. Lakkaan paasaamasta. Sorry.

  3. Wolf Kirjoittaa:

    Haha, mulle on AINA sanottu KAIKKIALLA, että mulla on väärä asenne. Se on varmasti täysin totta, tiedostan sen itsekin, muutosvastarinta ei koskaan ole hyvä juttu, mutta sitä en ole koskaan oppinut, miten omaa asennettaan voi tietoisesti muuttaa. En ole koskaan pystynyt siihen, se muuttuu itsekseen ajan kanssa jos on muuttuakseen.

    Mitä tulee jaotteluun ‘minä ja muut’, se tulee hyvin herkästi, kun tuntee olonsa ulkopuoliseksi, eikä pysty näistäkään jutuista oikein puhumaan kellekään, kun pelkää niiden loukkaantuvan siitä, ettei se niiden mielestä paras ja tärkein asia mun mielestä ole sitä. Tämäkin aina hälvenee ajan kanssa, mut mä koen tarvetta ilmaista mun pintapuolisia tunteita, vaikka pystyisin rationalisoimaan tilanteen täysin.

    Tavallaan vähän ärsyynnyn siitä, että mua tosi usein rupeaa muut kasvattamaan, ihan kuin mä en muka tietäisi, että mun suhtautuminen asioihin ei ole kovin hedelmällinen ja että kaikki muutosangsti menee ohi. No jaa. Eihän se muiden vika ole, että mä valitsen ilmaista ne lapselliset pintapuoliset ahdistukset analysoimatta niitä verbaalisesti muiden nähtäville. Herkästihän siinä kai luulee, että toi on ihan ipana eikä nyt yhtään tajuu mitään.

    Vaikka ipanoitahan tässä vielä ollaan.



Blogroll

Minä muualla

Päheit nettisarjiksii

Kategoriat

Archives