susi sorakuopassa

 Kattokaa, piirsin Martin! Joka ei näytä Martilta, mut ihan sama. En löytäny sopivaa referenssikuvaa (enkä osaa käyttää sellasia muutenkaan), joten vetelin aika pitkälti päästäni.

Jee jee.

Miks mun päässä on vain Eppuja nykyään? Aivoni ovat korruptoituneet. Tuntuu kuin kokisin nostalgia-aaltoja jostain 80-luvun uumenista, vaikken ollut silloin vielä olemassakaan, en edes solutasolla. Ehkä ne on jostain mun menneestä elämästä. En kylläkään usko sielunvaellukseen.

Jepulis.

.

Toivoisin tosin, että voisivat armaat eppuseni ottaa joskus keikkojen biisilistoille joitain tuntemattomampia biisejä, omat lempparit kun lähinnä ovat sellaisia. No jaa. Hyvin pojat soitteloi ja lauleloi, rakastan. Ah. Tekis mieli ostaa Jackpot, vaikka siinä ei olekaan sellasia biisejä, mitä mul ei jo muilla levyillä olis… Hehe. Mutku se on niin kaunis.

Keikka oli siis todella hyvä. Etenkin olin onnellinen siitä, että suurin osa kuulijoista oli yli kolmenkymmenen ja käyttäytyi sen mukaisesti. Olen siis henkisesti setä jo 19-vuotiaana, tunsin niin kuuluvani sinne. Ihmiset vaan jammailee ja laulaa, ei mitään sellaista vittumaista teinischaissea, mitä esim. HimosFestivalin keikalla oli.

Sorry, piirtäminen ei jotenkin oikein skulaa, tuo on parasta, mitä sain itsestäni puserrettua… Kuka olikaan se viisas, joka sanoi, että taide on kuin paska. Sitä ei voi pakottaa, ja kun se tulee, se tulee voimalla ja se sattuu.

Wuf.

.

.

.