susi sorakuopassa

Luukku seitsemän

7.12.2010 - 0:11 / Wolf.

11 vastausta - “Luukku seitsemän”

Nonni Kirjoittaa:
7.12.2010 - 1:03

Leeveistä opin vasta vuosia myöhemmin tuon hyväntahtoisuuden. Alkuun pidin lakonisuutta pyhäintallontana, hällä väliä -mentaliteettina. Mitä se lopulta olikin, mutta paljon armollisemmin kuin olin ajatellut. Parhaiten on mielessä Muotitietoinen.

Mutta transsukupuolisuuden vähäisestä julkisuudesta kertoo, etten olisi vielä viisi vuottakaan sitten osannut sanoa, että Poika nimeltä Päivi on suomalaisen popmusiikin ainoa transmiesveisu.



Dents Kirjoittaa:
7.12.2010 - 8:53

Hienoa että teit Leeveistä. Hieno bändi ja kauniita biisejä, toivottavasti keksit seuraavaan luukkuunkin jotain.

Nytkun tarkemmin mietin, en itsekkään ole kuullut toisesta transsukupuolisesta ihmisestä kertoasta kappaleesta.



Ilves Kirjoittaa:
7.12.2010 - 16:39

Hassu asia: kuuntelin Päivin ehkä tunti sitten ja kelasin että mahdatko sä mainita sen tässä joskus :D



hinni Kirjoittaa:
7.12.2010 - 16:50

yhyy kuka muka vihaa poika nimeltä päiviä?

t hinni



Wolf Kirjoittaa:
7.12.2010 - 21:01

Hinni, oon tavannu moniakin ihmisiä. En usko niiden tosin koskaan tulleen ajatelleeksi sitä, mistä siinä biisissä on oikeasti kyse, ne vaan vihaa sitä periaatteesta (paljon soitettu rallatus = paska biisi).

Ilves, meidän mielet kulkee samoilla radoilla. O__O



Aada Kirjoittaa:
7.12.2010 - 22:32

Mie täällä taas kommentoimassa” Toivottavasti en jo käy hermoille :D

Mut ite en niinkään kuuntele Leeviä, mut se oli aika paljon läsnä miun lapsuudessa kuitenkii, koska miun äiti ja iskä, ja varsinkii täti (eli äitin sisko) ja serkku/serkut tykkäs Leevistä ja tuli kuultua niitä biisejä aika useinkii sitte. Se oli vielä sitä aikaa ku en ollu nii kovin intoutunu musiikkiin, olin jotain 8-10 vuoden välimaastossa varmaan (rupesin kyllä kuuntelemaan musiikkia jollain tasolla joskus 10-vuotiaana, mut vasta joskus 13-vuotiaana koin totaalisen musiikillisen valaistumisen).

Anyway, muistan monesti miettineeni Leevien sanotuksia ja sitä et mistä ne kertoo, ku en tavallaan “ymmärtäny” niitä. Halusin tavallaan tietää enemmän taustaa, ku sanat jotenkii ei kertonu miulle sitä mitä kappaleella haluttiin sanoa, vähän ku jotai ois jääny uupumaan. Mm. Poika nimeltä Päivi on yks niitä kappaleita, mitä oon monet kerrat mietiskelly ku se herätti jotai… mielenkiintoa. Ku oliha se 8-vuotiaalle melkosen outo homma et joku poika voi olla nimeltään Päivi.

Tästä tulee taas romaani, mut ihan hyvä itseasiassa et en oo tätä blogia lukenu aijemmin, koska mie kiinnostuin sanotuksista yleensä vasta ehkä jotain puolisen vuotta sitte. Oikeesti! Oon varmaan sit vaan kuunnellu nii paljo bändejä minkä lyyrikoista en ymmärrä mitään, vaikka ne ois suomeekii; ja tähän mennessä oon törmänny vaan muutamaan mitkä osaa olla mielenkiintosia. Ja en ees jaksa lukee lyyrikoita jos ne ei jollain tavalla kosketa minnuu tai se tarina, en vaan kykene keskittymään jos se tarina siinä ei kiinnosta.
Mut en tästä jauha sen enempää, miun on nimittäin tosi hankala edes ymmärtää miten musiikkia ja sanotuksia voi verrata, koska nehä on periaatteessa ihan eri lajiakii: musiikki kuullaan ja tehään ääninä, sanat kirjotetaan paperille ja luetaan. Mut en silti lähe arvostelemaan ihmisiä sen suhteen miten ne tykkää asioista, joten jätän tän sikseen :)



Aada Kirjoittaa:
7.12.2010 - 22:34

Aijoo, piti lisätä, et pitäis kyllä joskus oikeesti laittaa jotai Leevin levyjä soimaan ja vaikka nostalgisoida sitä lapsuutta. Vaikka sitä lapsuutta tuleekii ikävä ku ei aina haluais olla tän ikänen mikä joutuu olemaan vastuussa asioista ja nii pois päin. Pentuna sai olla huoleton (nii huoleton ku tällä mielikuvituksella ja peloilla nyt vaan pysty olemaan…).



Wolf Kirjoittaa:
8.12.2010 - 0:24

Hei vaan, kivaa ku joku kommentoi pitkästi ja paljon!

Mun mielestä sanat ja musiikki ei aina ole niin erillään, vaikka yleensä ovatkin. Esim. Ismo Alanko on tehnyt biisejä, joissa sanoitukset on ihan selvästi lähinnä vain tuomassa jotain lisää siihen musiikkiin, tai siis, kieltä käytetään kuten soitinta, eli sanojen merkityksillä ei ole läheskään yhtä paljon merkitystä, kuin sillä, miltä ne kuulostaa.

Mut mä olen ihan puhtaasti lyriikkaihminen, mulle biiseissä aina tärkeintä on ollu sanat. Siksipä en erityisemmin koe koskettavina biisejä, joiden sanat on joko typeriä tai kieltä, jota en lainkaan ymmärrä. Tavallaan keskityn sanoihin jollain tasolla aivan liikaa (enkä pysty olemaan keskittymättä), joten huonot sanat tuhoavat biisin kuin biisin totaalisesti. Nykymusassa on vähän se ongelma, että sanotukset tuntuu olevan persoonattomia ja ykspuolisia, ja siks mä oonki jumissa siellä 80-luvulla…

Ja voi lapsuuskaipuu. Ikuinen itku. Vastuu ja aikuisuus, menkää pois.



Retu Kirjoittaa:
8.12.2010 - 21:22

Ah, Leevit! Mikä nostalgiaryöppy. Siskos täällä haikailee lapsuuden yhteiseen huoneeseen. (Sehän oli aina pelkkää juhlaa. Tuolit ei lennelly, ei.)



peterick Kirjoittaa:
12.12.2010 - 3:55

PMMP – San Francisco kertoo käsittääkseni myös transsukupuolisesta henkilöstä :)

Itelleni rakkain muisto Leeveistä on kaukaa lapsuudesta ku meiän ulkosaunalla kuuntelin vanhasta kasettisoittimesta Pohjois-Karjala biisiä kauniina kesäiltana. Toinen muisto samasta biisistä on ku isosiskon kaksospojat lauloivat kuusivuotiaina oikein tunteella “juon kaljaa auringonnousuun!” :’)



Wolf Kirjoittaa:
12.12.2010 - 13:21

peterick, oh, kiitos tuosta PMMP:n biisistä! Olen ollut heidän suhteensa hyvin pimennossa jo aika kauan, vain kolme ekaa levyä löytyy (jotenkin en vain ole saanut ostettua niitä muita, tiedä sitten miksi). Pistän nyt muistiin ehdottomasti tuon, kun aihe sattuu olemaan itseäni kovasti kiinnostava. Kaunis ja kiinnostava biisi, yhdistelee transsukupuolisuuden ja transvestisuuden piirteitä aika mielenkiintoisesti.

(Tuli vähän tippa linssiin.)

Mutta Poika nimeltä Päivi kaipaa vieläkin vertaistuekseen transpojista kertovia biisejä. Aina vaan transtyttöjä kaikkialla, ihan ku muita ei olis olemassa…