susi sorakuopassa

Riistavietti testattu

16.03.2013 - 20:38 / Wolf.

9 vastausta - “Riistavietti testattu”

Enne Ilo Kirjoittaa:
16.03.2013 - 20:53

Meidänkin pöhkö otus menee välillä ihan sekaisin jostain oravasta, ja se on sentään paimenkoira… Huhhuh, onneksi ei käynyt tuon pahemmin!



kulkutauti Kirjoittaa:
16.03.2013 - 23:49

Mut valtas sellanen onnentunne tosta vikasta kuvasta♥



kettu Kirjoittaa:
17.03.2013 - 0:48

Voi toista. Mä olen kokenut ihan samanlaisen tilanteen oman metsästyseläimeni kanssa. Tosin silloin se tais jahdata jotain muuta kuin jänistä/rusakkoa…

Ja nousi hymy kasvoille tuosta viimeisestä kuvasta. Voi jotenkin kuvitella mitä Ruskan päässä on liikkunut :D



linnuntie Kirjoittaa:
17.03.2013 - 0:51

voi ei toi viiminen kuva! <3 onneks ruska ei ollu niin pöllö et olis menny liian kauas.
tuliko vauva sulle ulkomailta vai suomesta? oon ite nyt suunnitellut koiran ottamista rescueyhdistykseltä :3

tässä samalla tulin kaapista, oon lueskellut sun blogia jo pitkään kommentoimatta. vaikutat ihanalta, sympaattiselta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä!



Wolf Kirjoittaa:
17.03.2013 - 1:11

Linnuntie, kiitos! ;___; Ruska on Virosta, Rekku rescuen kautta. Henkilökohtaisesti voin suositella, meillä ei ole ollut ongelmia käyttäytymisessä missään muussa kuin toisten koirien kohtaamisessa (toi yks on niin innokas, että räksyttää turhautuessaan, kun ei pääse tervehtimään), mikä nyt on tosi yleinen erityistä koulutusta vaativa asia. Joitain terveysjuttuja on ollut, kuten se jouluna mainittu lapamato, ja joku sillä nielussa tuntuu jotenkin kusevan, sitä seuraillaan. Mut siis tietty kannattaa ensisijaisesti kattoa suomalaisia kodittomia, kun niitä täälläkin riittää. Mut Viro ja Venäjä ei oo niin kaukana, pitää vaan olla tarkkana, ettei vahingossa tue pentutehtailua (ja muistaa sit uusia madotukset ja rabiesrokotus heti).



Mireille Kirjoittaa:
18.03.2013 - 15:00

Hm, tuli tuosta metsästysvietistä mieleen sellainen koira-juttu jonka entinen tiimivetäjäni kertoi (toivottavasti et pahastu että vien tällä palstatilaa, mutta juttu jostain syystä saa mut aina hymyilemään kun noi koirat ja ihmiset…:D), eli: tiiminvetäjän kaveri lähti mökkeilemään maaseudulle ja otti city-koiransa mukaan. Koira oli jonkinsortin metsästys-seropi, mutta ei siis maaseudulla käynytkään. Ilmat oli hyvät joten koiran annettiin käyskennellä pihalla omaan vauhtiinsa.
Ensimmäisenä lomapäivänä koira katosi pihasta vähäksi aikaa ja palasi jänis suussaan.
Toisena päivänä sama karkaamis-rituaali, mutta nyt koira toi riekon.
Kolmantena päivänä omistaja oli jo harkinnut että mitäs jos pistäisi koiran kiinni kun ei ollut metsästyskausikaan, mutta ajatteli että noh pieniäpä nuo koiran saaliit kumminkin olivat eikä sitä siihen aikaan vuodesta kuitenkaan vahingossa saaliseläimenä ammuta ja jätti koiran vapaalle. Iltapäivällä koira oli yrittänyt raahata peuraa hampaissaan kotiin.

Tykkään kovasti kaikista metsän eläimistä, mutta koirat on kyllä aika spesiaaleja. :)



Remu Kirjoittaa:
20.03.2013 - 13:49

Se on aiva karseeta ku koira karkaa…
Viimeks eilen tapahtu oikeen hieno onnettomuus jossa meikän Pyry sai pudotettuu päänsä pannan läpi ja lähti laukkoon autotielle.
Onneks auto kerkes just jarruttaa ennen onnettomuutta ja Pyry juoksi hyppimään mua vasten..
Sain sitten raahattuu sen vaivalloisesti takasi kotia..(Oli vähän hankaluuksia koska Pyry on akita inu..ja noh…iso koira).
Sisällä kaikki sitte purkautu ja jäin itkemään ja halaamaan Pyryä siihen eteiseen joksikin aikaa..
Onneks ei sentään pahemmin käyny. :’D
Btw! Sun blogiis on iha mahtava lukea ja vaikutat todella hienolta ihmiseltä!! :D
Ite oon aikalailla vasta tullu kaapista ulos ja pikkuhiljaa etenen,ja blogillas on ollu suuri apu kans kestään tätä prosessii!
Kiitos siitä :D
Oon muuten meinannu ihan älyttömän monesti kommata näihin sun blogituksiis,mutta joo osaan olla sosiaallisesti paska ja käperryn peittoon…
MUTTA NOW I DID IT! HÖHÖÖ!



inkubi Kirjoittaa:
21.03.2013 - 11:38

Hui olkoon. Koiran karkaaminen on kyllä yks eniten sisuksia kylmäävistä kokemuksista ikinä. Mut onneks toinen löyty. :)

Omakin hauva innostuu älyttömästi kaikesta mikä liikkuu mutta on onneks sen verran mammanpoika että sille tulee hätä jos häviän näköpiiristä eikä se saalis enää siinä vaiheessa kiinnostakaan enää. XD



marja Kirjoittaa:
24.03.2013 - 20:04

Seuraavalla kerralla, jos ei käy yhtä onnekkaasti, soitat Pirkanmaan etsijäkoirien päivystysnumeroon mistä saat tukea sekä yksityiskohtaiset ohjeet karkurin etsimiseen. Numero on 040 9685 985.

Ei sillä kyllä nyt niin valtaisaa paloa riistalle ole jos se huutamalla takaisin tuli. ;) Suosittelen silti liinan käyttöä.