susi sorakuopassa

The sun always shines on TV

11.10.2013 - 15:43 / Wolf.

22 vastausta - “The sun always shines on TV”

Myrnis Kirjoittaa:
11.10.2013 - 15:51

Mih, voimia sulle sinne!



Sallanen Kirjoittaa:
11.10.2013 - 16:01

<3

Sie oot vahva.

Tsemppiä.



Erisa Kirjoittaa:
11.10.2013 - 17:58

No voi nyt hel… eiks se menny just niin, että noita emotionaalisia ongelmia on JUURI SIKSI, kun ei ole päässyt tätä prosessia läpikäymään. Onhan noiden ihan vitun helppo määrätä ja rajata sua tilanteessa, jota ne ei ole kokeneet ja josta ne ei tunnetasolla ymmärrä YHTÄÄN MITÄÄN.

Voisinpa halata sua netin välityksellä ja samalla potkasta tota lääkäriä munille.



Erisa Kirjoittaa:
11.10.2013 - 18:05

siis onhan se hienoa, että ajatellaan antaa ihmiselle apua, niin pitääkin tehdä, mutta… miksei ne vaan voi päästää sua alottamaan sitä prosessia ja vaikka määräisivät sinulle tukihenkilön joka olisi mukana ja katsoisi, että pärjäät, sellainen jolle voisit soitella yms.? Sellaisiako ei ole? No vittu.



Sasu Kirjoittaa:
11.10.2013 - 18:17

haluan vain sanoa että kaikki kääntyy lopulta hyväksi vaikka tuntisi olevansa kuinka alhaalla ja lopussa. voimia.



kipu Kirjoittaa:
11.10.2013 - 20:54

No voi helvetti sentäään!! D:
Heh heh, “miksiköhän” sulla onkaan niin kamala olo? Pitkittävät vain pahassa olossa mylläämistä, kun ei pääse eteen päin elämässä ;__;

Paljon voimia ja tsemppiä!!



gök Kirjoittaa:
12.10.2013 - 0:03

Tää merkintä sattu ko nyrkki päin näköä.. Toivottavasti asiat kääntyy parempaan ja pian. Ja muiden kommentteja kompaten voin sanoa että niinpä, kai siulla nyt paska olo on jos et saa lupaa kulkea eteenpäin. Nauti syksyn kirpeydestä ja hengitä syvään, siussa on voimaa.



Skjere Kirjoittaa:
12.10.2013 - 1:31

… mun pahin pelko. Voi ei. Tuntuu ihan kamalalta. Mitä helvettiä. Minä kun luulin että tuossa tilanteessa voisi kuitenkin vedota juurikin siihen että olo johtuu juuri siitä että sitä helvetin prosessia ei ole aloitettu. Pelkään kuollakseni että parin seuraavan käynnin jälkeen mulle sanotaan jotain tuollaista.

Seuraavan kerran kun kyselevät oloista niin jumalauta valehtele vaikka silmät päästäsi että antavat sun aloittaa sen prosessin. Oikeasti. Niin paljon voimia. Koeta jaksaa, kyllä se ihan oikeasti vielä paranee. ;_;



Regi Kirjoittaa:
12.10.2013 - 12:28

Mulle kävi kans näin. Kannattaa valehdella että kaikki on ihan ok että pääsee eteenpäin. Mäkin luulin että oikeesti kertomalla miltä tuntuu ne ymmärtäis, et olo johtuu siitä ettei ole vielä prosessia aloitettu mutta ei. Terapiaan laitettiin. Lopulta sitten sain diagnoosin, mutta kyllä siiinä vähän valehdella sai.



mössö Kirjoittaa:
12.10.2013 - 12:45

Voi hitto mitä paskaa ;_; Luulis kuitenkin että just tuo ettei prosessia oo päästy toteuttamaan olisi kuitenkin aika hiton iso asia joka nimenomaan tekee ihmisen onnettomaks ja masentuneeksi. Ja sitten on liian masentunut, jotta voitaisiin aloittaa prosessi? (jos nyt oikein ymmärsin..Anteeksi jos teen liikaa vääriä oletuksia tässä!) Jotenkin irvokkaan nurinkurista ajattelua lääkäriltä/terapeutilta… Kaikkein parastahan se olisi mielialalle jos saataisiin oikeasti konkreettinen muutos niihin asioihin jotka masentavat kaiken aikaa. 9_6 Mutta vaikka miten epätoivoiselta rämpimiseltä tilanne nyt vaikuttaisikin, niin kannattaa vaan jatkaa asian kanssa tappelemista, vaikka vaikeaa tekisi ja välillä vaikuttaisikin toivottomalta…
Kyllä asiat varmana vielä paranee ja paistaa aurinko sinullekin eikä vaan TV:ssä ;_; Tsemppiä sinulle!



Make Kirjoittaa:
12.10.2013 - 19:34

Mun on jo pitkään pitänyt sanoa sulle jotakin lohdullista, mutten ole keksinyt mitään järkevää… Nyt jossakin kuitenkin viimein naksahti.

Olen kaikkien muiden kanssa samaa mieltä siitä, että masennus on tyhmä syy laittaa jäähylle prosessista. Sen ymmärrän, ettei psykoottisia ihmisiä siihen haluta päästää, mutta sitähän sä nyt et “päivänselvästi” ole. Sitä paitsi sehän on fakta, että käytännössä jokainen sukupuoli-identiteetin kanssa painiva on jossakin vaiheessa kärsinyt/kärsii masennuksesta, ja prosessi parantaa henkistä vointia huomattavasti. Kokenut olen tämän kaiken.

Sylin täydeltä jaksamista sulle!!! Kyllä useimmat löytävät jälkikäteen jotain hyvääkin ylimääräisestä miettimisajasta, vaikkei se nyt varmasti siltä tunnu. Itse sain diagnoosin vuoden sekoilun jälkeen sillä ehdolla, että aloitan terapian. Nykyään se tuntuu ihan hyvältä päätökseltä.



Vili Kirjoittaa:
13.10.2013 - 11:05

mulla oli oikeastaan samanlailla melkein, tosin tossa kun diagnoosia piti transpolilta tippua niin vetosivat juurikin tuohon etten muka jaksais sitä. Mää purskahdin itkuun ja itkin varmaa 4pv putkeen. Mut onneks, muutaman kuukaude jälkee sain sen diagnoosin.. Ja tässä ollaan voittajina ja pitkäl prosessissa. Se on iha järkyttävää mitä ne luulee siel, koska mullakin sillon 80% pahasta olost johtu siit kropasta ja odottamisesta. Tsemppiä hitosti sulle! Vaikkei olla oikeestaa ko pari sanaa vaihettu ehkä joskus, ni oot jotenkin oudol tapaa tärkee.



Surkea Kirjoittaa:
13.10.2013 - 21:04

Tsemppiä, ite oon akuuttipsykiatrisen ‘potilas’, vaikken osastolla atm oo. Pitäis kai kyl mennä. En oo miettiny mitää muuta ku päivien päättämistä viimesen viikon. Hmm.



nti Täti Kirjoittaa:
14.10.2013 - 21:34

Ei se pointti ole kiduttamisen vuoksi viivyttää hommaa. En ole lainkaan samaa mieltä siitä, että masennus olisi typerä syy lykätä prosessia. Ei syvässä masennuksessa ole mitenkään voimia muuttaa mitään, myöskään niitä pahaa oloa ja masennusta aiheuttavia asioita! Ensin pitää sen verran himmailla että toipuu siihen kuntoon, ettei ole koko ajan sillä hilkulla että tappaa itsensä jos mitään pientäkään menee pieleen. Ihan oikeasti prosessi on iso asia, jonka kajoavista toimenpiteistä toipumiseen vaaditaan peruskyky huolehtia itsestään niin konkreettisesti kuin henkisestikin. Masennus ja ahdistus vievät juuri nämä kyvyt, ja jylläävät vauhtiin päästyään aivan aiheuttajistaan riippumatta.

Ei tietenkään ole mikään ihme, jos nyt tuntuu tuolta. Voimia toipumiseen!



Wolf Kirjoittaa:
14.10.2013 - 21:38

^Oon teoriassa samaa mieltä, mutta pitkäaikaisdepressiota sairastavana en pysty enää edes kuvittelemaan miltä “toipuminen” tuntuu, kun tässä samassa jamassa olen ollut jo yli 10 vuotta. Toki nyt sit teen mitä ikinä ne haluaa multa, mutta en pysty enää itse uskomaan minkäänasteiseen toipumiseen, eli ahdistaa aika tujusti se, että mitä tapahtuu, jos en terapian yms. jälkeen olekaan yhtään sen paremmassa kunnossa.



nti Täti Kirjoittaa:
14.10.2013 - 22:06

Jotenkin mielsin lykkäyksen koskevan akuuttia tilannetta eikä jotain “kahden vuoden kuluttua sitten uudestaan”. Minä kyllä jaksan uskoa, että pystyt pääsemään parempaan kuntoon. Jos sinun toivosi ei riitä, toivottavasti toisten toivo ja yllä erinomaisesti ihmisten viesteistä välittyvä taistelutahto kantaa sinua.



Wahya Kirjoittaa:
15.10.2013 - 7:42

Kahden ihmisen tilannetta ei voi millään tavalla verrata toisiinsa, mutta… itse lopetin terapiakäynnit masennuksen takia pari vuotta sitten. Samana iltana tapasin tuttavan, jolla myös masennustaustaa, ja kerroin tälle asiasta.
“Siis ootko sä nyt parantunut?” oli vilpittömän yllättynyt vastaus.

Minun vilpitön reaktioni oli että purskahdin nauramaan, ja reagoisin samalla tavalla varmaan vieläkin. En usko, että tulen koskaan “toipumaan masennuksesta”, ainakaan sillä tavoin kuin toipumista meille kirjoissa ja leffoissa kuvaillaan. Se tulee aina olemaan mukanani, minun oma henkilökohtainen suruni. En silti koe enää, kymmenen vuoden terapiaputken jälkeen, tarvetta tämänhetkiselle psykiatriselle tuelle tai lääkkeille (joita niitäkin popsin kahdeksan vuotta, nukahtamislääkkeet on yhä).

Ehkä joskus sitten taas romahdan. En tiedä, eikä se tunnu tällä hetkellä tärkeältä. Toivon vilpittömästi että saat apua, ja yhtä vilpittömästi että toivut – mutta masennuksen kanssa voi myös oppia elämään. Sekään ei ole helppo prosessi, mutta ainakin minut se vapautti siitä vaatimuksesta, että on pakko olla onnellinen.

Toivon, että tämä ei kuulostanut kammottavan väärältä. Ihailen suuresti sinua, toivon joskus saavani vielä tavata sinut että voin kertoa sen myös kasvotusten, ja etenkin luontoaiheisista töistäsi saan paljon voimaa. Ne ovat minulle yksi monista asioista, jotka auttavat elämään silloin kun aamulla herääminen on vaikeaa.

Huh, wall of text. Toivon sinulle voimia.

Run, wolf warrior, run!



Loop Kirjoittaa:
18.10.2013 - 1:50

Mulle sanottiin aivan samaa. Psykoterapia mainittu.
Käyn nyt viikottain sosiaalityöntekijällä avaamassa päätä ja kolmatta viikkoa hormonihoitoa.

Tää on ikuista odottamista ja helvetin vaikeeta, mutta aika mataa eteenpäin ja se pitää vaan kestää.



inkubi Kirjoittaa:
24.10.2013 - 17:37

*gently pats* :(



!!! Kirjoittaa:
26.10.2013 - 12:28

Hei kommentoijat mitä helvettiä nyt! Kuvitelkaapa että teillä on paha olo ja teille ehdotetaan jotain hoitomuotoa, ja sitten ihmiset tulevat huutamaan yhteen ääneen: “Voi ei tuo on paska ratkaisu siitä ei tule olemaan mitään hyötyä”??.

Minulla on vilpitön luotto Suomen terveydenhuoltoa kohtaan ja olen varma että saat tarvitsemaasi apua. Henkilökunta ei tee mitään kiusatakseen, rahanahneuttaan tai laiskuuttaan. Täytyy vain muistaa etteivät he ole ajatuksenlukijoita ja tulla asioissa vastaan ja ehdottaa itse mikä tuntuisi parhaimmalta itselleen.



Miu Kirjoittaa:
6.11.2013 - 18:27

^ En tiedä kannattaako tähän aiheeseen enää lisätä mitään tai lukeeko näitä enää kukaan, mutta en osaa pitää turpaani kiinni luettuani edellisen. En koskaan osaa. Nyt tässä keskustelussa on se tilanne, että toisin kuin on syytetty, kukaan ole täällä väittänyt, että on paska juttu tarjota toiselle apua ja hoidosta ei tule olemaan MITÄÄN HYÖTYÄ. Paska juttu on SE, että Wolf kokee, että vain prosessin aloittaminen enää voi tuoda toivoa hänen elämäänsä, ja nyt lykätään prosessia. Nimen omaan kun väärässä kehossa eläminen on tämä syy pahaan oloon.

Havainnollistan tällä: sinulla on ollut jalka niin kipeänä, että jokapäiväinen liikkuminen on täyttä tuskaa. Hoitojono on liian pitä, voit jo psyykkisesti huonosti, olet ihan hajalla, koska et enää jaksa kipua. Pääset lääkäriin vihdoin. Lääkäri päättää, että laitetaan sinut psykiatriselle hoitoon pahan olon takia JA VASTA MYÖHEMMIN TEHDÄÄN JOTAIN SILLE JALALLE. PAITSI ETTÄ WOLFIN KUVAILEMA TILANNE ON 1000 KERTAA PAHEMPI KUIN JOKU KIPEÄ JALKA.

Toivottavasti ymmärrät. Eikä tässä sarjisblogissa kerrota edes niin paljon kuin hänen tumblr-blogissaan, jossa hän on kyllä aika selvästi SANONUT ITSE, että paska ratkaisu.

http://sorasusi.tumblr.com/post/63545182920/so-today-we-were-mapping-out-my-mental-health



Miu Kirjoittaa:
6.11.2013 - 18:29

….siis hoitojono on liian PITKÄ eikä pitä. vittu.