susi sorakuopassa

Kuoleman käsitteleminen ei ole suurimpia vahvuuksiani

26.10.2011 - 23:17 / Wolf.

5 vastausta - “Kuoleman käsitteleminen ei ole suurimpia vahvuuksiani”

Tepe Kirjoittaa:
27.10.2011 - 10:43

Tiedän tunteen :(

Jotkut ei ymmärrä yhtään kuinka paljon lemmikki voi ihmiselle merkitä, niin ‘pliisulta’ kuin se kuulostaakin.

– Koiraansa kaivaten



Migchael Kirjoittaa:
27.10.2011 - 19:56

“Hei uus sarjakuva. Pyyhin jotain märkää kasvoiltani. Oho kyyneleitä. Paljon kyyneleitä. Missä vaiheessa tämä ehti tapahtua?”

Eikä mulla edes ole ikinä ollut lemmikkiä.



Dents Kirjoittaa:
27.10.2011 - 21:06

): Mä ite itkin kunnolla kissani kuolemaa vasta vuosia sen jälkeen, kun se kuoli ): Mut joo, tiiän miltä lemmikin menetys voi tuntua.



inkubi Kirjoittaa:
18.11.2011 - 13:05

Lemmikin menetys on kyllä jotain ihan hirveää, eikä sitä yllättävän moni edes tajua. Yhtä hyvä ystävä se lemmikki on voinut jollekin olla kuin ihminenkin. Syvällisiä niiden kanssa ei ehkä voi keskustella mutta ne jaksavat kuunnella ja olla aina tukena. Ja ne ovat rehellisiä ja uskollisia, toisin kuin monet ihmiset.



Menetetty Kirjoittaa:
30.12.2011 - 0:59

Joo, tiedän kans tunteen … Vaikka omat olikin ‘vähäpätöisiä’ eläimiä, kani ja marsuja, niinkun monet aattelee mutta oli ne tärkeitä.