susi sorakuopassa

Kokoomus, köyhän ystävä

10.04.2014 - 20:31 / Wolf.

32 vastausta - “Kokoomus, köyhän ystävä”

Raunis Kirjoittaa:
10.04.2014 - 20:37

Ja sit jotku Nallet ostelee Ruotsista ökytaloja :)))



eina Kirjoittaa:
10.04.2014 - 21:09

Parashan olis varmaan se “Mario Kart- järjestelmä” tosiaan että rikkaimmat sais surkeimmat edut ja köyhimmille parhaat edut ja muille siltä väliltä tukia riippuen omista tuloista :)



KuningatarAlkoholi Kirjoittaa:
10.04.2014 - 21:10

Paetaan kaikki Ruotsiin, yes?



Mikko Kirjoittaa:
10.04.2014 - 21:31

HAhaha:D
Voit tehdä vielä satiirisarjakuvan jossa pihalla haravoi oikeistopoliitikot, miljonäärit, keskiluokkaset ja nälkäset köyhät, vanhukset, sotaveteraanit ja kädettömiä hoputellaan haravoimaan muiden tahtiin.



onemankvartet Kirjoittaa:
10.04.2014 - 21:51

Musta on varsin huvittavaa että “tasapuolisuus” nähään sellasena että heikoimmilta otetaan vielä enemmän. Se sensijaan ois ihan tasapuolista että varakkailta otetaan enemmän koska niillä nyt on varaa mistä ottaa pois.
On tietenkin ihan yhtä oikein että jos teet enemmän duunia ja saat siitä tuottoa nii saat myös pitää rahoituksesi, mut silti hyvätulosiin vois mun mielestä iskee enemmän verotusta, koska ne siinä vähemmän menettää.
Tai en mä tiiä. Ehkä oon vaan hiljaa, en kuitenkaan tiiä tästä yhtään mitään.



LONGgegeg Kirjoittaa:
10.04.2014 - 22:30

“mut silti hyvätulosiin vois mun mielestä iskee enemmän verotusta, koska ne siinä vähemmän menettää.”

Toisaalta tällä mentaliteetilla ajetaan parhaimmillaan ne hyvätuloiset, kuten aikalailla ääriesimerkkinä aiemmin mainittu Nalle, jonnekin missä heidän rahnoistaan ei kahmita koko ajan enemmän niille, joilla sitä rahaa ei ole. Ei niillä, joilla on skilssejä, fyffeä ja mahdollisuuksia, ole loputonta solidaarisuutta ja en nyt tiedä, onko heitä kohtuullista syyttää siitä (edes Nallea, vaikka hänen veronsa tuskin äijää edes heilauttaa).

Toki sekään ei ole nättiä vetää köyhiä kyykkyyn, mutta kolikolla on kaksi puolta. Jos multa palkallisena veronmaksajana otetaan mielestäni liikaa ja tiedossa on vaan lisäveroja, mun ostovoiman aleneminen jne, en minäkään ole kuitenkaan mikään äiti Teresa, joka maksaa kaiken kiltisti ajatellen niitä, joilla ei ole mitään. Tod. näk. mä painelen jonnekin muualle, jossa mun tuloja ei syödä elävältä. Eivät ne tuet yms yms kuitenkaan mistään taivaasta putoa, vaan ne maksaa joku muu ja jos kaikki kohdistetaan tähän maksajaan, niin ei se maksajaakaan kamalasti motivoi siihen solidaarisuuteen ja kun tarjolla on koko ajan vain keppiä, niin ei hyvin pääty tämä.

Sinänsä tajuan pointin, että se ei ole kamalan reilua viedä köyhältä tuhkatki pesästä, kun joku vetää toisaalla hummeriaan olohuoneessa, mutta yea, kolikon kaks puolta.

PS. Itseasiassa tosta säästöjen priorisoinnista nyt voisi sanoa pari rumaa sanaa, että mistä (omasta mielestäni aika turhasta saissesta) ei juurikaan pihtailtu vaikka olisi voinutkin, mutta jos nyt pidän suuni kiini. Hallituksella oli mielenkiintoiset prioriteetit.



Hiswa Kirjoittaa:
10.04.2014 - 22:37

Eikö vois enemmänkin leikata (kohtuullisesti) poliitikkojen palkkoja, eikä vähentää jotain lapsilisiä, opiskelutukia tms? :–D



Wolf Kirjoittaa:
10.04.2014 - 22:52

Toi asenne, että hyvätuloisilta “kahmitaan” rahaa sellaisille, jotka eivät sitä ole hyvätuloisten näkökulmasta ansainneet, on mun mielestä kylmä ja vastoin hyvinvointiyhteiskunnan periaatteita. Toki ymmärrän logiikan sen taustalla, mutta siinä jätetään täysin huomiotta se yhteiskunnan antama tuki, jonka avulla hyvätuloiset ovat asemaansa päässeet (esim. koulutus), ja pyritään tällaisella kyykyttämisellä ottamaan ne mahdollisuudet pois muilta. En toki ole taloustieteilijä enkä aio sellaista esittää, mutta mun mielestä on yksiselitteisesti epäoikeudenmukaista ja moraalisesti väärin ottaa yhtälailla pois niiltä, jotka elävät kädestä suuhun, ja niiltä, joilta se tulomenetys saattaa viedä mahdollisuuden toisen huvijahdin ostamiseen.

On myös eri tutkimuksissa todettu, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa, sitä vähemmän empatiaa hän tuntee muita kohtaan ja ajattelee itse kovalla työllään ansainneensa sen rahan, vaikkei tämä pitäisi paikkaansa: http://blog.ted.com/2013/12/20/6-studies-of-money-and-the-mind/



goblinqueer Kirjoittaa:
10.04.2014 - 23:03

joo-oh omathan kk-tuloni on 405e et jippii. ainoot talkoot joihin osallistun on molotovitalkoot



ThaNicky Kirjoittaa:
11.04.2014 - 15:04

Olen aika samoilla linjoilla Lonen kanssa.

Itse olen suhteellisen hyvätuloinen ihminen (näinkin nuoreksi). Kouluni olen käynyt ajallaan, valmistuin 18-vuotiaana nykyiseen ammattiini, jonka parissa olen työskennellyt nyt 2½ vuotta. Ja ihan suoraan sanoen, veroprosenttini on korkea ja voisin ihan kiusallani sitä laskea, kun siihen mahdollisuus on. Ihan vain siksi, että ei niistä minun rahoista nyt kaikkia pikkuisia suita ruokita. Jos ei ole varaa niitä lapsia elättää, niin pakkoko on tehdä? Ja sama pätee opiskeluun, jotkut lusmuilee koulussa ja pakenee sitä todellisuutta, että töihinkin olisi joskus mentävä. Ymmärrän, jos ollaan korkeakouluissa tms. ja luetaan vaikka lääkäriksi tai muuksi, jolle nyt luonnollisesti on todella pitkä koulutus. Mutta nämä, jotka vaihtavat ammattia, koska pelkäävät kohdata työnteon ja lymyävät vielä kolmekymppisinäkin amiston luokkahuoneissa. Ei kiitos.

“On myös eri tutkimuksissa todettu, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa, sitä vähemmän empatiaa hän tuntee muita kohtaan ja ajattelee itse kovalla työllään ansainneensa sen rahan, vaikkei tämä pitäisi paikkaansa: http://blog.ted.com/2013/12/20/6-studies-of-money-and-the-mind/”

Varmaan todella paljon yksilöstä kiinni tämä ylempi väite.
Minä halveksin ihmisiä jo sinällään ja sellaisenaan, jotka eivät tee elämällään mitään, vaan lymyävät valtion tuilla. Olen asunut omillani 16-vuotiaasta asti ja olen joutunut koulun ohella tekemään myös töitä. Opiskeluaikana sain toki opintotukea, joka oli mielestäni ihan riittävästi, jopa sen verran, että siitä olisi voinutkin haukata pois. Nykyään en kyllä tunne empatiaa ihmisiä kohtaan, voin todellakin, ja aionkin, hyvällä omallatunnolla syödä hyvin ja asua hienossa asunnossani. Vaikka sitten sitä hummeria olohuoneessani. Ja lapsilisiä voisi leikata hyvinkin, loppuisi ainakin se kakaroiden teko huvikseen. Tiedän (valitettavasti) muutaman ihmisen, jotka ovat pyöräyttäneet 5 lasta, kahmivat lapsilisät itselleen ja elättävät lapset minimibudjetilla ja pukevat ne paskaisiin ja risoihin vaatteisiin.

Kuulostaa lähinnä itkuisten ja kateellisten panettelulta itkeä, että jollain poliitikolla on niin hyvä palkka. No, eiköhän sekin ihminen ole joutunut jotain muuta tekemään, kuin itkemään epäreilua elämäänsä, jotta on kaiken sen varallisuutensa saanut. Suurempia huijareita ei olekaan, kuin kansanedustajat ja poliitikot, mutta kai sen päivät läpeensä valehtelunkin voi laskea ammatiksi taikka ainakin taitolajiksi.

Joten oikeasti, ihan tasapuolisesti voi minun mielestäni kaikilta leikellä rahoja.
Se on sitten ihmisten oma ja itkuinen ongelma, mikäli tahtovat elellä valtion rahoilla ja luulla, että rikkaampia huvittaa maksella heidän elonsa. Köyhien kyykkyyn vetäminen ei ole todellakaan nättiä, mutta itse sen kokeneena ja sieltä nousseena on hyvä puhua. Ja sitähän tämä nyky-yhteiskunta vain on, raha puhuu, vaikka kuinka yrittäisi päälle huutaa. Suomi hyvinvointivaltiona on ennemminkin ihanne, kuin tosiasia.

Itse niin monesta paikasta selvinneenä on vaikea tuntea empatiaa vähempituloisia kohtaan. Mutta se siitä surkeasta elämäntarinastani ja jorinoista, toivottavasti en loukannut ketään.

Ja pahoittelut tekstistä, joka on sekavaa ja osittain aiheen ohi.



Wolf Kirjoittaa:
11.04.2014 - 15:42

Ei hyvää päivää. Loukkasit about kaikkia pienituloisia tässä maassa, eli toivot turhaan.

Ei varmaan pitäis tähänkään mitään sanoa, mutta olen sataprosenttisesti eri mieltä kanssasi ja asenteesi on mielestäni kuvottava. Onko sun mielestä oikeudenmukaista, että köyhät kuolee nälkään? Toki äärivaihtoehto, mutta kun sinä niin mielelläsi leikkaisit tuet pois, ja köyhällä kun se raha menee kädestä suuhun. Kyse ei ole siitä, että rikkaita “huvittaa” elättää heikompiaan, vaan siitä, että se on ainoa moraalisesti kestävä tapa toimia.

Ja silleen, en tiedä luetko sä tätä blogia yleensä vai ohjauduitko vain tätä merkintää katsomaan, mutta kun sä kerran kerroit oman elämäntarinas ni mä voin sit kertoa omani. Ilman opintotukea mä en voisi opiskella. Mä olen pitkäaikaismasentunut mielenterveyskuntoutuja, eikä mun psyyke kestä koulunkäyntiä ja työskentelyä samanaikaisesti. Ilman opintotukea mulla ei olis asuntoa, ruokaa, ei tätä tietokonetta jolla ammattiani yritän harjoittaa. Valmistuttuani tulen todennäköisesti työskentelemään vain osa-aikaisesti, koska mun psyykkiset voimavarat ei riitä kokoaikaiseen työskentelyyn. Tämän vuoksi tulen hakemaan (ja todnäk saamaan) yleistä asumistukea. Samaan aikaan valtio kustantaa mun kuntoutuspsykoterapian, ja saan jatkuvasti kelakorvaukset lääkityksistäni.

Enkö mä ansaitse ihmisarvoista elämää? Mä en ole laiska, mä olen sairas. Eivätkö sairaat ihmiset ansaitse syödä?

Ja mä olen kuitenkin vielä todella etuoikeutettu, koska mä olen edes osittain työkykyinen ja mä tulen hyvätuloisesta perheestä jonka kanssa mulla on hyvät välit, eli tiedän, että oikean hädän edessä saan tukea. Kaikki ei ole yhtä onnekkaita.

Ihmiset, jotka tekee monta tutkintoa, eivät tee niin “lusmuillakseen” ja viedäkseen yhteiskunnan varoja, vaan löytääkseen ammatin, jota oikeasti haluavat harjoittaa. Näin säästyy rahaa aikuiskoulutuksesta ja mielenterveyspalveluista. Kysymys on ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. Jos et pysty samastumaan ihmisen tarpeeseen tehdä jotain itselleen mielekästä elämällään, olen surullinen puolestasi.

Ja toi, että köyhien ei pitäis tehä lapsia, on musta aivan käsittämätön ajatus. Joo, mun mielestä biologisesta lähtökohdasta kenenkään ei pitäis tehdä lapsia, mutta lisääntyminen on ihmisoikeus ja vähempituloiset lisääntyvät keskimäärin enemmän kuin hyvätuloiset. Ne lapset kasvaa veronmaksajiksi, joita ilman tää yhteiskunta ei yksinkertaisesti toimi. Jos ainoastaan hyvätuloiset lisääntyis, yhteiskunta kaatuisi.

Haluan vielä kommentoida tuota työllisyysasiaa. Ymmärrätkö, että kaikki ihmiset eivät hakemisesta huolimatta saa töitä? Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että työttömyys ei ole vapaaehtoista? Ei ne työpaikat kasva puissa, ja kaikki ihmiset eivät osaa näytellä ja valehdella itseään palkatuiksi. Mitä pidempään on työttömänä, sitä vaikeampaa on oman psyyken kannalta mennä töihin, ja sitä epätodennäköisemmin sut edes palkataan, koska työnantajan näkökulmasta pitkäaikaistyöttömässä täytyy olla ns. jotain vikaa, kun muut eivät ole huolineet. Mä allekirjoitin ekan työsopimukseni 20-vuotiaana korkeakouluopiskelijana, eikä kyse tosiaankaan ollut yrityksen puutteesta.

Turvattu taloudellinen toimeentulo antaa ihmisille tilaa kehittää itseään, ottaa riskejä ja tehdä innovaatioita. Turvattu taloudellinen toimeentulo takaa ihmisarvoisen elämän. Tällä tavalla jälleen kerran säästetään niissä mielenterveyspalveluissa ja muussakin sairaanhoidossa, sillä masentunut ihminen käyttäytyy itsetuhoisemmin kuin elämäänsä tyytyväinen ihminen. Kyse ei ole laiskojen elättämisestä vaan yhteisestä hyvästä.

Luitko edes ton laittamani linkin takana ollutta artikkelia? Noita tutkimuksia on useita, ja niiden tulokset on hyvin yhdenmukaisia. Yhdessä myös löydettiin, että saman henkilön älykkyysosamäärä on matalampi köyhänä ja korkeampi rikkaana. Turvattu taloudellinen toimeentulo antaa ihmisille mahdollisuuden täyttää koko potentiaalinsa.



ThaNicky Kirjoittaa:
11.04.2014 - 16:05

Ihan ensimmäiseksi, joo, kyllä, olen seurannut blogiasi jo jokusen vuoden ja nyt teki mieli kommentoida ensimmäistä kertaa. Ja tämän jälkeen myös varmaan viimeistä, sillä asenteesi on kovin hyökkäävä ihmisiä kohtaan, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai jaksa olla samaa mieltä kanssasi. Tarkoituksenani ei ollut mikään henkilökohtainen hyökkäys sinua kohtaan, mutta tunnut sen sellaisena ottavan.

Kerrotaanpa hieman tarkemmin omasta elämästäni ja siitä, että miksi minulla on varaa puhua.

Olen kärsinyt lapsesta asti paniikkihäiriöstä, vakavistakin kohtauksista. Masennuksen ohella. Lääkkeitä en ole koskaan syönyt, omasta tahdostani. Kasvoin alkoholistiperheessä, jossa väkivaltaa oli, noin 15-vuotiaaksi asti, kunnes isäni kuoli. Joka päivä sai pelätä, että kuka saa turpaansa tänään ja kuoleeko äiti tänään. Meillä ei ikinä, ei ikinä ollut rahaa ruokaan, sillä vanhemmat joivat kaiken kurkusta alas. Ja milläpä muulla, kuin valtion tuomilla varoilla. Siitä lähti kuvotukseni valtion rahoilla elämistä kohtaan. Jotenka joo-o, olen köyhän perheen kasvatti, jotka tekivät lapsia saadakseen viinarahaa, olen elänyt lapsuuteni valtion rahoilla ja osan nuoruudestani. En minä koe olevani mitenkään parempi ihminen kuin sinä. Meille on jaettu ne kortit mitä on, ei sille voi kukaan mitään.

Ja kyllä, kyllä ymmärrän, että ne työt eivät vaan tule ovelle. Luuletko sinä, että minulle vain työnnettiin työpaikka, että “Ole hyvä, ota tästä, kun oot niin kiva ihminen!”. Ei, ei todellakaan. Kaikissa töissäni olen joutunut tappelemaan ja kompuroimaan nelikymppisten ja sitä vanhempien, sekä reilusti kokeneempien ihmisten kanssa. Mutta koska haluan tehdä tätä työtä, niin minä teen. Rämmin vaikka läpi harmaan kiven, jos se sitä minulta vaatii. Olen surullinen ihmisten puolesta, jotka eivät psyykkeensä takia siihen kykene, mutta niin se vain on. Se ei ole mikään oikeus pitää minua pahana ihmisenä, että olen menestynyt ja joku muu taas ei. Joka päivä joudun vieläkin kompuroimaan isompieni jaloissa, mutta pysyn siellä sitkeästi kuin purkka kengänpohjassa. Olen kaikin puolin kenkku ihminen, jota työnantajat on aina karsastaneet, joten ei tämä helppoa minullekaan ole ollut. Jos sitä kuvittelit. Ja jos kuvittelit, että olen aina tosiaan ollut hyvätuloinen, niin ei, en ole. Nuorille on nykyään paljon vaihtoehtoja, mm. Sanssi-kortti, joka ainakin Kanta-Hämeessä toimii hyvin. Jos nuori ei vain halua vastaanottaa (mistä tämä työttömyyden lieveilmiö valitettavan usein johtuu) työtä, niin mitä sille voi?

“Enkö mä ansaitse ihmisarvoista elämää? Mä en ole laiska, mä olen sairas. Eivätkö sairaat ihmiset ansaitse syödä?”

Enkä tainnut sanoa, ettet ansaitse ihmisarvoista elämää. Se on vain kovin taipuvainen käsite. Sinun tilanteesi ei ole pahin mahdollinen, sillä itsekin sanoit perheesi tukevan sinua. Entä ne ihmiset, minunkin kaltaiset, joilla perhe ei välitä? Joilla ei ole oikeasti mitään tai ketään. Minulla ei ollut mitään ja tässä sitä silti ollaan, mielenterveysongelmista huolimatta pinnalla ja varakkaana. Se on surullista, jos joku on rakastunut omaan surkeuteensa ja tahtoo piehtaroida siinä.

Ja kyllä, tiedän mistä puhun, olen työskennellyt myös mielenterveyspotilaiden kanssa, jotka kärsivät todella pahoista ongelmista. Itse asiassa kohtaan nykyisessä työssäni heitä päivittäin. Joten ei, en ole tunkemassa teitä mihinkään maan rakoon. Vaitiolovelvollisuuteni takia en vain voi valaista tätä “toimistorotan” työtäni sen koommin.

No, joka tapauksessa, taisin loukata kaikkia jo tarpeeksi, joten parempi, että päätän puheenvuoroni.



Wolf Kirjoittaa:
11.04.2014 - 16:27

En ottanut kommenttiasi henkilökohtaisena hyökkäyksenä juuri minua kohtaan, mutta mielestäni sen sävy oli niin hyökkäävä pienituloisia kohtaan, että suutuin. Ei ole mielestäni eettistä syyttää pienituloisia omasta pienituloisuudestaan, koska siihen vaikuttaa niin moni muukin tekijä kuin pelkkä “kova työ”.

On todella hienoa, että olet pystynyt nostamaan itsesi epäedullisesta taustastasi ja kykenet nyt elättämään itsesi, mutta on yksinkertaisesti kohtuutonta odottaa, että kaikki kykenisivät samaan. Itsekin sen sanoit, ei kaikille jaeta samoja kortteja. Toisten intohimo kohdistuu johonkin, missä ei liiku rahaa (luuletko et joku tässä maassa elää sarjakuvilla), toiset murtuvat paineen alla.

Ei varmasti ole työpaikka sullekaan tippunut taivaalta, enkä sellaista ole väittänytkään, haluan vain että ymmärrät, että kaikki eivät pääse töihin tai pysty siellä jatkamaan, vaikka kuinka puskisivat läpi harmaan kiven. Nekin ihmiset ansaitsevat elää hyvää elämää.

En pidä sinua “pahana ihmisenä”, enkä varsinkaan siksi, että olet menestynyt ja joku muu ei. Pidän sinua ainoastaan epäempaattisena, koska et halua auttaa muita, ja mielestäni epäempaattisuus on negatiivinen asia. Erityisen omituisen tästä tilanteesta tekee se, että itsekin tiedostat, että valtion tuet ovat sinua auttaneet, mutta sitten kuitenkin haluaisit leikata niitä muilta pois. Se on ristiriitaista.

Jos ihmisarvoinen elämä on mielestäsi taipuvainen käsite, mua kiinnostaisi tietää, mitä se sitten sun mielestä sisältää, jos ei taloudellista vakautta. On paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään, eivätkä he pysty siitä monien tekijöiden vuoksi nousemaan. Voin taata, ettei kukaan ole rakastunut omaan surkeuteensa ja tahdo piehtaroida siinä. Sun jos jonkun pitäis tietää, ettei köyhyys ole mukavaa. Se ei ole tila, jossa kukaan tahtoo olla. Kukaan ei tahdo olla toimeton ja ilman mitään mielekästä, mihin aikansa käyttää. Ihmiset ajautuu niihin tilanteisiin, kukaan ei valitse niitä. Ei ihmistä voi rangaista jostain, mihin hän ei itse ole voinut vaikuttaa.

Kuka tahansa ei voi liikkua yhteiskuntaluokasta toiseen kovalla työllä. Sä olet onnistunut siinä, ja onnea sulle, mutta sä et voi olettaa, että koska sä oot pystynyt johonkin, kaikkien muidenki pitäis pystyä samaan. Esteitä on monenlaisia, toiset ei pysty kiipeämään niiden yli ilman köyttä.



Y Kirjoittaa:
11.04.2014 - 16:29

“Rakastunut omaan surkeuteensa”. Ei voi paljoa muuta enää sanoa kuin että huhhuh.



ThaNicky Kirjoittaa:
11.04.2014 - 17:05

“En pidä sinua “pahana ihmisenä”, enkä varsinkaan siksi, että olet menestynyt ja joku muu ei. Pidän sinua ainoastaan epäempaattisena, koska et halua auttaa muita, ja mielestäni epäempaattisuus on negatiivinen asia. Erityisen omituisen tästä tilanteesta tekee se, että itsekin tiedostat, että valtion tuet ovat sinua auttaneet, mutta sitten kuitenkin haluaisit leikata niitä muilta pois. Se on ristiriitaista.”

Haluan muistuttaa myös tähän väliin, että en ole leikkaamassa vain muilta niitä rahoja, vaan syön niitä itseltänikin. Työsuhteeni ei varmasti tule olemaan ikuinen, koska Kunta tekee leikkauksia. Minä tulen varmasti tippumaan yhteiskuntaluokassa takaisin alas täältä ylhäältäpäin, ja se on valitettava fakta. Mutta en silti halua muiden empatiaa, vaan koetan suhtautua asiaan.

“Voin taata, ettei kukaan ole rakastunut omaan surkeuteensa ja tahdo piehtaroida siinä.”

Ja et voi sanoa, etteikö jotkut halua olla toimettomia. Tiedän monta nuorta, jotka eivät halua tehdä mitään. He käyvät sosiaalitoimen luukulla pummaamassa rahaa ja kun sitä saavat, käyvät baarissa. Ja näillä nuorilla ei siis ole mitään hätää, ei perhe- tai mielenterveysongelmia taustalla. Se ei ole mielestäni oikein ja aiheuttaa kuvotusta minussa. Ja kyllä, kyllä nämä jotkut ihmiset vain haluavat piehtaroida omassa surussaan. Muistakaa kuitenkin, että puhun oman elämäni esimerkeistä, en kaikista. En halua, että kantani yleistetään kaikkiin opiskelijoihin, työttömiin ja lapsiperheisiin.

En ole sanonut, että opiskelijoilta tai muilta pitäisi ottaa kaikki pois, mutta n. 7 € leikkaus kuukaudessa ei ole paljon. Veikkaan, että tosi moni opiskelija käyttää jopa turhuuksiin tuon summan kuukaudessa. En yleistä, mutta puhun siitä laajasta opiskelijoiden joukosta, joiden kanssa olen nuoruuteni hengaillut ja tiedän heidän asioistaan vielä nykyäänkin.

Ja olen hyvin epäempaattinen ihminen, se on paheeni, joka on iskostunut juurikin taustojeni takia. Se on piirteeni, jota pitkään piilottelin, mutten koe enää tarpeelliseksi. Joudun kuitenkin ikäväkseni kertomaan sinulle, että tämä maailma on todella epäreilu. Voin kertoa työni puolesta sen, että kuukausittain moni vanhus ja vammainen jää ilman rahoja sekä minkäänlaista turvaa. Ja minä osittain päätän sen asian, tapahtuuko näin. Koska tällaista tapahtuu, en usko enää siihen, että Suomi olisi hyvinvointivaltio. Ihmiset ovat vain joukko viliseviä lukuja, ja ne jotka eivät tuota rahaa, eivät ole mitään. Luonto ja muut eläimet, kuin ihmiset, ovat lähellä sydäntäni ja niiden eteen yritänkin tehdä jotain. Ihmisten suhteen olen luopunut toivosta, sillä tämä laji kaikkine edustajineen on suhteellisen vastenmielinen.

Tokihan myös olen elänyt “köyhänä” hyvää elämää. En ole ollut varallisuudestani surullinen, sillä minulla on ollut puoliso rinnalla vaikeimpien aikojen yli. Kaikille ei tietenkään tätäkään ole suotu, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat “köyhänä onnellisia”, kuten pappavainaani tapasi sanoa.

Ja ihmisiä on niin erilaisia, en minä tuomitse empaattisia ihmisiä, enkä empatiakyvyttömiä. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta vähän kaikkea pitää sietää. Jos maailma olisi kaltaisiani ihmisiä täynnä, emme pääsisi puusta pitkälle. Siksi on hyvä, että meitä on vähän joka junaan.

Paremmin en osaa kantaani selittää, mutta no hard feelings.



Wolf Kirjoittaa:
11.04.2014 - 17:24

Kyllä, maailma on epäreilu, mutta mun mielestä on tärkeää pyrkiä tekemään siitä reilumpi. On perseestä, että ihmiset jää ilman tukia ja kodittomiksi jne. — niin tapahtuu, ja se on väärin, eli haluan tehdä asialle jotain. Apatia ei ole hyve. Asiat muuttuvat vain, jos niitä lähdetään muuttamaan.

Varmasti jokunen opiskelija pärjäisi vähän vähemmällä tuella, mutta mun mielestä ihmisten pitää saada myös ostaa sillä seittemällä eurolla se yks kaljatuoppi kuussa, koska me ei olla koneita ja välillä täytyy saada myös nauttia jostakin. En kuitenkaan yleistäis, että “moni” opiskelija sellaseen leikkaukseen suhtautuis kovin myönteisesti, koska en esim. minäkään huvikseni sitä opintolainaa ole nostanut.

Voi olla köyhänä onnellinen, ja eihän kukaan tässä nyt ole köyhistä rikkaita tekemässä, vaan takaamassa, että köyhälläkin on varaa ostaa ruokaa. Ja silleen, kaikilla ei ole kumppania tai se kumppani ei tee onnelliseksi, ja esim. mun tapauksessa mun kumppani on koira, jonka ruokkiminen maksaa mulle n. 150€/kk + eläinlääkärikäynnit, mutta en voi luopua siitä kumppanista, koska sit olisin yksin ja voisin vielä huonommin. On myös varmasti niitä tukien väärinkäyttäjiä, mutta se on mitätön osa Suomen sosiaaliturvan kuluista, eikä joidenkin yksilöiden väärinkäyttö ole peruste leikata niiltä, jotka oikeasti tukea tarvitsevat.

Mutta joo, kyllä ymmärrän, ettei kaikkeen riitä rahkeet, kyllä mäkin oon eläinoikeus- ja ympäristöaktivisti ensin ja sitten vasta ihmisoikeusaktivisti, mutta se, että mulle henkilökohtaisesti jonkun paskan asian korjaaminen on tärkeämpää kuin jonkun toisen, ei tarkoita, ettäkö se toinen paska asia olisi jotenkin vähemmän paska eikä kenenkään pitäis tehdä sille mitään.

Anyway, no hard feelings jne., sun maailmankuva on mulle vaan tosi vieras.



Asiaa Kirjoittaa:
11.04.2014 - 17:57

Pakko sanoa, että olen ThaNickyn kanssa täysin samaa mieltä.



Peppi Kirjoittaa:
11.04.2014 - 19:01

Pakko sanoa, että olen Wolfin kanssa täysin samaa mieltä.



h Kirjoittaa:
11.04.2014 - 19:04

mikä tää keskustelu oikeen on????????????? apua!!!!

ihana wolf, kun jaksat kirjoittaa pitkiä ja perusteltuja kommentteja, sellaisten lukeminen luo toivoa.

ja pakko sanoa, että olen Wolfin kanssa täysin samaa mieltä.



Arcee Kirjoittaa:
12.04.2014 - 11:23

Thanickyn kommenteista huokuu aivan järkyttävä ylimielisyys ja mulkeroasenne. On tainnu uus työ ja liisääntyny varallisuus nousta kusena päähän. Tsemppiä Susi, oon kanssas samoilla linjoilla. Empatia on ihmisyyden perusta!



○ Kirjoittaa:
12.04.2014 - 12:31

Oon lukenu koko keskustelun ja ymmärrän jokasen pointit, mut sympatiat menee kyl Wolfille. Hänen tekstistään huokuu todellakin empaattinen asenne, asioita on tarkasteltu useammasta eri näkökulmasta sekä muitten tekstejä luettu kokonaisuuksina, ei vain napsittu yksittäisiä sanapareja ja niitä päivitelty kuten esim. Y:n kommentissa.

Arcee; vastaavaa on tullu itelki nähtyy. Vanha tuttu tuhahteli mielenosoituksille et “siinä ne työläiset marssii” ku oli ite päässy peräti Valion baarin siivoojaks.



ThaNicky Kirjoittaa:
12.04.2014 - 13:10

Tiedoksi vaan kahdelle viimeiselle, että kyllä se kusi on tässä päässä hölskynyt ihan aina. Ei ole vaikuttanut työ tahi varallisuus siihen asiaan ;) Ei kannata netin maailmassa arvostella, jos ei ihmistä tarkemmin tunne. Ihmisethän käyttäytyy kuin epäempatia olisi suurinkin rikos. Onneksi blogin pitäjä ymmärsi, että ihmisiä on erilaisia, sillä lähinnä hänen kanssaan mielipidettäni vertailin.



nti Täti Kirjoittaa:
12.04.2014 - 13:38

Tammikuun lopussa TE-toimistojen tiedossa oli vähän alle 50 000 työpaikkaa. Samaan aikaan työttömiä työnhakijoita oli vähän päälle 320 000. Nopeasti laskien siis ko. ajanhetkellä jokaista työllistyvää kohden näppejään jää nuolemaan 5. Toki täytyy ottaa huomioon, että valtaosaan työpaikoista vaaditaan jonkinlaista erikoistunutta koulutusta tai edes taipumusta (hoitoala on klassikkoesimerkki alasta, johon kaikki eivät todellakaan sovellu työhaluista huolimatta), työnhakijalta vaaditaan aikamoista torjunnan kestävyyttä ennen kuin oma työpaikka löytyy. On aika helppo ymmärtää, että toistuvien \sinua me emme tarvitse\ -viestien kohtaaminen saattaa vaatia ihmiseltä \työhaluttomuudelta\ näyttävää priorisointia, jotta oma kokemus ihmisarvosta säilyy. Tällä hetkellä seuraus (välinpitämättömyys töitä kohtaan) nähdään syynä ja syy (\jos töitä ei löydy, olet huono ihminen, kyllä tekevälle työtä löytyy\) nähdään ratkaisuna (työvelvoite-esitykset). Aika nurinkurista. Ilman psykologisten tekijöiden huomioimista ei ihmisiä koskevassa lainsäädännössä tulla pääsemään inhimillisiin eikä siten myöskään pidemmän päälle toimiviin ratkaisuihin. Tämän vuoksi empatia olisi politiikassa erittäin olennaista.



Humbertus Kirjoittaa:
12.04.2014 - 16:05

Kateudesta taitaa osa täällä itkeä. Jos toisella on enemmän rahaa, niin tokihan se sapettaa sitä, jolla rahaa ei ole… :)



nti Täti Kirjoittaa:
12.04.2014 - 17:07

Jos viittaat Hiswan kommenttiin, niin kyllä, alentamalla kansanedustajien palkkoja esim. 2000e:lla /kk saataisiin palkattua vain vähän päälle 100 lähihoitajaa lisää vuodessa. Pisara meressä tarpeeseen nähden. Kohtuuden vaatimusta ei kuitenkaan voi kuitata kateellisten panetteluna: on ihan oikeasti merkitystä yhteiskuntarauhan kannalta, repeävätkö tuloerot ja viestitäänkö kansalaisille että n. 500e kuukausituloista on saksittava yleisten talkoiden nimissä mutta 7000e kuukausituloista ei ole kohtuullista höylätä tippaakaan. Aika valikoivaa solidaarisuutta.



nti Täti Kirjoittaa:
12.04.2014 - 17:22

Voidaan myös kysyä, kumpuaako esim. tukien varassa elävien kutsuminen kiihtynein äänenpainoin loisiksi ja vaatiminen pakkotöihin tukia vastaan todellisesta yhteiskunta-analyysistä vai yksinkertaisesti kateudesta: “miksi minun pitää käydä töissä ja maksaa veroja, kun eivät nuokaan niin tee!?” Tukien leikkaaminen ja työllistäminen pakottamalla puuttumatta toiseen suuntaan vaikuttaviin rakenteisiin on hämmästyttävän tunnepohjaista politiikkaa eikä harmi vain puutu työelämästä syrjäytymisen syihin. Kivasti vaan vain heristetään keppiä riippumatta siitä, onko tukien varassa oleminen valinta vai ei.



Tala Loup Kirjoittaa:
12.04.2014 - 17:24

Kateuskortti pelattu, hyppään mukaan keskusteluun.

Taustani ja olosuhteeni ovat melko samanlaiset kuin ThaNickylla; “onneton” lapsuus, josta sitten onnistuin sinnittelemään paskaduunien ja koulutuksen läpi työelämään. Siellä olen sitten sinnitellyt, tosin toisin kuin ThaNicky, olen käynyt töissä lähinnä paniikkikohtausten täsmälääkityksen avulla.

Minulla ei olisi voinut olla mitään mahdollisuutta valmistua ilman tukia. Opintotuella maksoin lähinnä vuokran ja välttämättömät ruoat (makaronin), joten otin opintolainaa saadakseni koulukirjat hommattua ja saadakseni lääkkeitä, joista Kela ei korvannut kuin osan. Olen myös ollut Kelan tuetussa terapiassa, sitä ennen julkisen puolen “palveluita” käyttämässä koko teini-ikäni. (Puhun “palveluista”, koska implikaatiot siihen kuinka vien jonkun vakavasti sairastuneemman paikan mielenterveyspuolelta, saivat minut useammin kuin kerran tuijottamaan sillalta alas ja pohtimaan miten hyvältä tuntuisi hypätä.)

Kun tulot hyppäsivät töihin astuessani neljästä ja puolesta sadasta nelinkertaisiksi, tuntui helpottavalta kun ei tarvinnut laskea, riittävätkö rahat ruokaan, saanko tänään syödä, pystynkö ostamaan uudet lääkkeet, onko minulla tänään varaa saada paniikkikohtausta vai onko lääkeliuska liian tiukalle vedetty. Koska olin tottunut elämään opintotuella, elintaso ei noussut maksimaaliselle tasolle palkkaani nähden, vaan sain paljon rahaa säästöön, pystyin maksamaan lainoja ja velkoja takaisin, ja pääsin muutenkin jaloilleni.

Jos koskaan olin mistään kateellinen parempituloisille ympärillä oleville ihmisille, niin siitä että heillä oli varaa syödä muutakin kuin makaronia, koska meille oli jaettu “eri kortit”. Nyt kun olen itse saanut omaa tulotasoani nostettua, pystyn omalta taholtani tukemaan vielä opiskelevia, mahdollisesti onnettomissa tilanteissa olevia (yleensä masentuneita) lähipiirin ihmisiä taloudellisesti. En tee tätä jeesustellakseni tai kerätäkseni ihailua, vaan koska ystäväni ovat minulle kaikki kaikessa, ja koska tiedän kuinka suurta helpotusta ja ahdistuksen lievittämistä voi saada aikaan rahasumma, joka ei merkitse minulle nykytilanteessani paljoakaan.

Jos tätä haluaa jotenkin järkeillä: Oman masennukseni aikaan sain paljon ruokaa, tukea ja rakkautta ihmisiltä, joilla ei ollut mitään. Nyt, kun minulla itselläni on kaikkea mitä tarvitsen ja paljon sellaista mitä en tarvitse, tahdon antaa uusille tarvitseville edes murto-osan siitä tuesta, lämmöstä ja rakkaudesta jota sain kun itse tarvitsin sitä eniten. Oli se sitten rahan, ruoan, ajan, hierontalahjakortin, terapeutille soittelun, erääntyneiden laskujen maksamisen tai lauseen “minä tarjoan tänään” muodossa.

Se, että maksan veroja mukisematta ja mielelläni, johtuu siitä että tiedän rahoittavani systeemiä, joka mahdollistaa että pystyn auttamaan omalta osaltani myös niitä tarvitsevia, joita en tunne henkilökohtaisesti ja jotka eivät kuulu lähipiiriini. Sitä systeemiä, joka auttoi minua pääsemään ylös tilanteesta, josta olisin ennemmin tai myöhemmin lähtenyt unilääkkeiden yliannostuksella.

Ehkä olen naiivi. Jos näin on, olen sitä mielelläni, ylpeästi ja ylimielisesti, kunnes joku saa uskoteltua minulle että se mitä teen on jotenkin väärin.



Plääplää Kirjoittaa:
12.04.2014 - 18:19

Sitä paitsi miten hyvätuloiset kansanedustajat osallistuvat näihin leikkaustalkoisiin kun nostavat omaa palkkaansa 8 %. :)

Empatiassa, sen tuntemisessa ja heikommassa asemassa olevien auttamisessa tai siinä, että haluaa tehdä maailmasta paremman paikan ei ole mitään naiivia. Apatiassa ja välinpitämättömyydessä ei ole mitään ihailtavaa.



lonoeege Kirjoittaa:
12.04.2014 - 21:55

Aaa. koska tavallaan aloittamani dialogi sai tuulta siipiensä alle tavalla, jota en osannut edes odottaa, jatkan vähän omasta näkemyksestä etten nyt anna tässä omasta kannasta väärää kuvaa. En toki anteeksi pyydellen, koska en ole täällä miellyttämässä ketään, vaan ottamassa kantaa mielipiteeseen sillä, mitä mulla on tarjottavana, mutta yea.

Offaan tässä tod. näk. aika rajusti ja sitä toisaalta pyydän anteeksi. Yritän pysyä punaisessa langassa as well as I can, mutta kun vauhtiin pääsee, niin siitä on vaikea päästä taas asiaan.

Toisaalta Nickyn tavoin täytyy myöntää, etten ole se myötätuntoisin ihminen ja jaan aika paljon mielipiteitään hänen kanssaan, mutta toki sinänsä en halua oman tunnekylmyyteni olla este rationaalisille, parempaan suuntaan vieville ideoille. Parempi maailma ei ole mikään paska tavoite, mutta toki jos sitä ajetaan ihan vain tuijottamalla hyviin asioihin ja milloin ihmisillä on kivaa, ei sekään aina johda hyviin juttuihin. Hyvien juttujen ajaminen ei ainaa muodosta hyvää kokonaisuutta, vaan joskus hyvä//vähemmän huono syntyy vähän ikävistäkin valinnoista.

Mutta toisaalta työllisyydestä. Ymmärrän täysin, että moni tytön tappelee saadakseen edes jonkunlaisen paskaduunin, mutta sen verran täytyy olla Nickyn kanssa samaa mieltä, että jotkut ihmiset vetävät kyllä mahiksensa työllistyä ihan omatoimisesti (propsit niille jotka hakevat työtä ja ovat aktiivisia, u rulz) mm. yksinkertaisesti olematta etsimättä sitä työtä ja esim. tekemällä itsestään sen näköisen, ettei erkkikään heitä mihinkään palkkaa, vaikka kuinka tarvitsisi jotain hinkkaamaan pyttyjä puhtaaksi. Syvin kunnioitukseni teille, jotka olette ottaneet uistimia naamaan, mutta ootte onnistuneet työllistymään, u rulez even moar.
Itse en tästä syystä uskalla ottaa lävistyksiä ja hiuksienkin värjäys shokkivärillä olisi jäänyt väliin, ellei oma työllistyminen olisi nyt 99% varmaa ja mua ei revittäis nyt nykysestä työpaikasta toiseen firman vakiluontosempiin töihin.

Toki sinänsä sympatiat mielenterveysongelmaisille, sairastuneille ja työttömäksi jääneille. Itsekin lopetin koulun juuri mielenterveysongelmien ja vakavan masennuksen vuoksi, mutta mm. elämäntilanne pakotti duuniin. Toki nyt psyyke on vähän kasassa pillereiden voimalla, mutta sinänsä ymmärrän sen, ettei mielenterveysongelmainen oikeasti välillä pysty tekemään mitään ja pidän sitä ihan kivana ideana, että yhteiskunta tulee vastaan. Mielenterveysongelmien tukeminen on kaikkien kannalta toki jeesh. Mielenterveyspalvelujen leikkaamiset nähtiin itseasiassa edellisen laman aikaan, jonka takia täällä on nykyään kiva satsi alkoholisoituneita ja syrjäytyneitä aikuisia.

AI NIIN! Avaan vähän lisää näkemystäni siitä, mistä alunperin kommentoin, koska sinänsä asia lähti vyörymään lähinnä köyhien näkökulmaan päin (toki merkintä oli siitä alunperinkin, mutta)…

Itseäni toisaalta rikkaampien verotuksessa häiritsee se, että tällä ajetaan tehokkaasta lehmää ojaan ja tehdään Suomesta enemmän määrin sitä mitä se on; työlle ja yrittämiselle kannattamaton paikka, koska korkea verotus (ja mm. liian kunnianhimoiset ilmastonsuojelutavoitteet (=vitun kallista) nykyiseen tilanteeseen nähden jnejne). Toki se on yleisen turvallisuuden ja jatkuvuuen kannalta kivaa ja moraalisesti kaiketi oikein, jos köyhä saa leipää, asunnon ja vähän ylimääräistäkin rahaa lemmikkiin, kaljaan yms, mutta tällä mentaliteetilla köyhien/työttömien massa jatkaa kasvuaan (tälle pohjalle ihan oikeasti vaatii jo jotaikin luoda uusia työpaikkoja) ja jos niiltä tienaavilta viedään enemmän ja enemmän, jättäen köyhien pienet tulot entiselleen ja varjelemalla näiden ihmisarvoista elämää, tosiaan, tällä ajetaan potentiaaliset työntekijät, työnantajat ja yritykset helevettiin. Ihmiset tarvitsevat motivaattoreita työhön ja yrittämiseen ja jos ruoho on vihreämpää toisaalla (=pienemmän verot, suuremmat tulot, köyhille ei raavita tuloista niin suurta osaa), en näe sitä oikeasti millään tasolla moraalisesti oikeana velvoittaa toista jäämään tähän ojaa kohti kurvaavaan oranvanpyörään. Toki ymmärrän, että köyhiltä leikkaaminen kurjistaa tahtomattaan köyhien oloja, tekee ihmisistä eriarvoisia ja aiheuttaa damagea, mutta kuitenkin kaikki ei tykkää tästä ideasta ja kaikkiin se guilty trippaaminen köyhien kohtalosta ei iske. Me ajetaan kuitenkin täällä ensisijaisesti omaa etuamme ja emme voi pakottaa muita huolehtimaan meistä, jos se sopimus, jonka pohjalta meistä pidetään huolta, ei ole heistä kannattava (=hyvinvointiyhteiskunta). Kuten sanoin, tällä kolikolla on kaksi puolta ja kumpikin on aika tärkeä.

Maailmassa ei ole montaa paikkaa jossa Suomenkaltinen systeemi on käytössä ja totta puhuen nykyään en itse ole varma, tuleeko tämä systeemi täällä kovin kauaa kestämään katsoen nykyistä suuntaa. Suomi on, kiitos eräiden “hyvien asioiden” toimijoiden, tällä hetkellä vähän keskenään maailmaa pelastava hölmö, jolle kansa on joku sampo, josta voi aina repiä vähän fyffeä kivoihin hankkeisiin, samalla kun ne työpaikat rapisee toisaalle. En minä näe tälle mitään loistavaa loppua ja jos ihmiset eivät näe tässä vikaa, niin totta kai otan jalat alle ja nakkaan vähän niistä, jotka ovat täällä kurjuudessa. It’s sad but whar are u gonna do? Minua häiritsee tässä vähän tämä näkemys, jossa tuet ovat itseisarvo ja itsestäänselvyys (korjatkaa jos tulkitsit väärin / pistä sanoja suuhun). Eivät ne ole ja väärillä päätöksillä ne ovat sitä vielä vähemmän.

Mutta priorisoinnista nti tätin kanssa samalla linjalla. Esim. Kansanedustajien palkan ohella Helsingin kaupunginjohtaja. Äijän palkka maksetaan yksityisen sektorin varoista ja hänen palkkansa on suurempi kuin suur-Lontoon kaupunginjohtajan palkka (jos olette käyneet, verratkaapa ihan piruuttanne kaupunkien kokoa ja asukkaiden määrää) ja kys. ihminen vaati vähän aika sitten lisää palkkaa. Sinänsä “kun ihminen saa rahaa, hänestä tulee empatiakyvyttömämpi” ei ole minua henk. koht. kovin liikuttava argumentti, jos rahan on myös ansainnut kyvyillään, mutta tässä kohtaan kusee prioriteetit ja yhteinen omaisuus (joka on tarkoitettu jaettavaksi vähäosaisille) ei mene kamalan reiluun jakoon. Helsinki on talodellisissa vaikeuksissa, kaupungissa on kasvava mamuhelvetti, jonka integroiminen on kuulemma yksi Helsingin tulevaisuuden suurimmista haasteista (prioriteeteista puheen ollen, siirtolaisten määrä kasvaa koko ajan ja tulokkaat ova myös nykyään aika tehokkain menettelyin oikeutettuja Suomen sosiaalitukiin ja arwaa kuka maksaa), ettei mennä mm. Tukholman tielle, mutta kuitenkin kaupunginjohtajalle maksetaan sairasta palkkaa, integrointi menee koko ajan vain enemmän perseelleen, siihen menee rahaa ja samalla pitäisi pyörittää yleistä julkista sektoria. That’s one job ja kerta kiellon päälle, priorisointi tosiaan tässäkin enemmän kuin vain kusee.

“Se, että maksan veroja mukisematta ja mielelläni, johtuu siitä että tiedän rahoittavani systeemiä, joka mahdollistaa että pystyn auttamaan omalta osaltani myös niitä tarvitsevia, joita en tunne henkilökohtaisesti ja jotka eivät kuulu lähipiiriini.”

Itse en yllä selittämästäni syystä maksa tätä tyytyväisenä. Toki ihan itseni ja sinänsä muidennkin takia toki haluan osallistua huono-osaisten auttamiseen pois pohjalta ja kunnostaa kelpoa yhteiskuntaa, mutta kun samalla moni muu asia kusee, niin hyväntahtoisuustenikin vähän kurpsahtaa. Jos joku muu tarjoaa mulle paremmat mahikset elää leveämmin, eivät ihmiset minua niinkään liikauta, enkä näe itseäni miksikään ihmishirviöksi sen vuoksi.

Sinänsä apatia ei ole hyve, mutta toisaalta jos joku ohjaa laivaa kohti karia, en näe sitä hyvänä ideana äyskäröidä vettä pois tästä laivasta.

Okei, anteeksi tosiaan offaaminen. Ihan vaan että etten anna nyt väärää ideaa mikä mun näkemys tässä oli.



naukuvika Kirjoittaa:
26.04.2014 - 0:52

Asiani ei koske juuri tätä päivitystä, mutta muualle ei päässyt kommentoimaan(?)

Halusin vain kertoa miten ihanaa päivityksiäsi on lukea ja katsella hienoa piirrustusjälkeäsi. Olet erittäin luova ja osaava! Ihanaa kevättä sinulle! :) Ja kiitos blogistasi sillä Se tukee omaa elämääni tasaisin väliajoin, kun on vaikeita hetkiä :)



Mikko Kirjoittaa:
27.04.2014 - 1:08

Mikäs paskamyrsky se täällä tuivertaa? ThaNickyn argumentit kyllä teilattiin jo kertaalleen Wolfin ja Nti Tätin ja talaloupin (ja keitä teitä nyt on), toimesta, mutta tiivistetäänpä näin läpällä ja vapun kunniaksi, mikäli kaikki eivät tajunneet:

ThaNicky ja pari muuta takapenkiltä huutelijaa pelasivat seuraavan pakan:

1. Kateuskortti:
Jos köyhät vaativat rikkaampia osallistumaan enemmän yhteiskunnan ylläpitoon, leimaa heidät kateellisiksi. Nyt köyhät eivät ole enää köyhiä vaan ahneita.
2. Laiskuuskortti:
Jos köyhät vaativat enemmän tukea, leimaa heidät laiskoiksi. Nyt köyhyys onkin valinta.
3. Asenteesta kiinni-kortti:
Vähättele mielisairautta ja sen vaikutusta valintoihin. Käsittele ihmistä koneena.
4. kokemuskortti:
“Tiedän monta, jotka…” muka tiedä ihmisiä, jotka ovat tilastollisesti edustava otos joistain ryhmästä ja käytä sitä todisteena. Voit todistaa mitä tahansa.
5. Ubermench-kortti
Korosta, että itsekin olet selvinnyt ja selviäisit samoista haasteista ja olisit silti hyvin toimeentuleva samoilla edellytyksillä. 6.Vastuuttomuuskortti
Jos itsellä on kymmenen omenaa ja toisella ei ole yhtään, niin kukaan ei voi pakottaa jakamaan. Ei ole sinun vikasi, jos yletyt korkeampiin oksiin.

Kaikki edellämainitut argumentointikeinot ovat siitä syystä virheellisiä, että ihminen ei minkään tieteenhaaran mukaan ole kone, joka osaa mennä päätöksestä toiseen yhtä määränpäätä seuraten.
Kannattaa alkaa tutustumaan ihmisen elämäntilanteen muodostumiseen vaikkapa tästä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Developmental_psychology

Toisekseen
1. Vanhempien köyhyys periytyy lapsille, mutta ilmiö on ehkäistävissä riittävällä yhteiskunnan tasoittavalla tekijöillä
http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/hankkeet/stop_koyhyys/nakokulmia/lapsikoyhyys_on_suomessa_kasvussa
2. On filosofinen päätös välittääkö huonompi-osaisten tilanteesta vai ei, mutta käytännön kysymys on se, haluaako elää eriarvoisessa yhteiskunnassa itsekään. Kukaan ei kai halua köyhyyden kierrettä ja siitä syntyviä ilmiöitä kuten rikollisuutta omaan maahansa enkä minnekkään muuallekkaan?
3. Empatia todella ON paras argumentti tähän. Miten voi puhua yhteisistä asioista, jos ei halua muokata kantaansa toisten näkökulmaa ymmärtäen?



Mikko Kirjoittaa:
27.04.2014 - 1:45

Ainiin, itseäni fiksumman ihmisen sanomana vielä kerran:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Tutkija+H%C3%B6ykytt%C3%A4minen+ei+auta+ty%C3%B6tt%C3%B6mi%C3%A4+eik%C3%A4+yhteiskuntaa/a1398404669898