Blogroll
- (das) Lehrgerüst
- alter ipse lynx
- Ananaskonvehti
- Antimateriaa
- Artistisen hobitin seikkailut
- Dodostadi
- En vaan OSAA!
- Fac Ut Vivas
- Harmaan pupun päiväkirja
- HILLERI
- Huulipunaviiniä
- jotain jännää
- Kahvituttaa
- Karvala
- Kumikon Ämpärit
- Lahti jossain mielessä
- Lorvia
- M-mies
- Mad Teaparty
- Maissimafia
- Metsäfauni kaupungissa
- Mitä nyt taas
- Muhvun sarjisblogi
- Mussukka
- muura✿
- Myyttinen eläin
- Nyt loppu kerruu!
- Ostakaa yksinäisiä banaaneja.
- Puputukka
- PUSUT EI LOPU
- PYLY-TANJA SEIKKAILEE
- Sähköjänis
- Suklaata. Ja heti.
- SUPERTURUNEN
- surkuhupaisaa
- Vaeltava paiserutto
- Why so serious?
Minä muualla
Päheit nettisarjiksii
- Always Raining Here
- Check, Please!
- O Human Star
- Oglaf
- Otus Opus
- Paint by Number
- SON OF SAM
- The Abominable Charles Christopher
- The Adventures of Superhero Girl
- The Less Than Epic Adventures of TJ and Amal
- THIS IS NOT FICTION
- Three Word Phrase
Kategoriat
- 50 asiaa minusta
- Angst
- Eeppiset seikkailut tavallisessa elämässä
- Eläintarinoita
- Jee
- Joulukalenteri
- Koulu
- Outo maailma
- Provo
- Pyhä aivottomuus
- Random
- Tulevaisuus
Archives
- June 2024
- November 2019
- August 2019
- July 2019
- August 2018
- July 2018
- August 2017
- April 2017
- February 2017
- November 2016
- September 2016
- June 2016
- May 2016
- February 2016
- November 2015
- October 2015
- September 2015
- August 2015
- July 2015
- June 2015
- May 2015
- April 2015
- March 2015
- February 2015
- January 2015
- December 2014
- November 2014
- October 2014
- September 2014
- August 2014
- July 2014
- June 2014
- May 2014
- April 2014
- March 2014
- February 2014
- January 2014
- December 2013
- November 2013
- October 2013
- September 2013
- August 2013
- July 2013
- June 2013
- May 2013
- April 2013
- March 2013
- February 2013
- January 2013
- December 2012
- November 2012
- October 2012
- September 2012
- August 2012
- July 2012
- June 2012
- May 2012
- April 2012
- March 2012
- February 2012
- January 2012
- December 2011
- November 2011
- October 2011
- September 2011
- August 2011
- July 2011
- June 2011
- May 2011
- April 2011
- March 2011
- February 2011
- January 2011
- December 2010
- November 2010
- October 2010
- September 2010
- August 2010
- July 2010
- June 2010
- May 2010
- April 2010
- March 2010
- February 2010
- January 2010
- December 2009
- November 2009
- October 2009
- September 2009
28.04.2010 - 20:33
Jessus, mä yritin kirjoittaa vaikka kuinka monta kertaa mitä sanottavaa mulla on aiheesta, mutta mä päädyin joka kerta puhumaan itseni pussiin tai hukkaamaan pointtini, tai kirjoittamaan älyttömiä sepustuksia aiheen vierestä.
“Yleistä mielipidettä on mahdotonta muuttaa yksin.” Näin positiiviseen lausahdukseen ei voi todeta muuta kuin että miksi pirussa se pitäisi yksin tehdä, ja oletko edes yrittänyt?
I dare you.
28.04.2010 - 23:30
Yleistä mielipidettä lähdetään usein vastustamaan yksin, koska yleinen mielipide on, no, yleinen mielipide. Eli suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, eivätkä he ole kiinnostuneet vaihtoehtoisista näkökulmista. Oma tilanteeni on se, että suurin osa tuntemistani ihmisistä on kyllä samoilla linjoilla kanssani tällaisissa asioissa, mutta he eivät ole aktivistityyppiä, eli siis heitä ei kiinnosta nousta barrikadeille. Jo olemassaolevien eläinaktivistiryhmien toiminta mua ei kiinnosta, koska en ole kaikista niiden periaatteista samaa mieltä, enkä muutenkaan tue sellaista hysteeristä sekoilua, jossa ei oikeasti yritetä keskustella järkevästi tai argumentoida vakuuttavasti. Ihminen, joka kirkuu kadulla, että turkis on murha ja haastatteluissa puhuu vain eläinten kärsimyksistä ei mielestäni ole kovin vakavastiotettava, vaikka oikeassa onkin.
Ja olenko edes yrittänyt? En tiedä miten voisin. Olen koko elämäni aina keskustellut ja tuonut ilmi hyvinkin radikaalit ajatukseni aivan kaikesta mahdollisesta aivan kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa, olen kirjoittanut aiheesta aina, kun siihen on vain tullut tilaisuus. Haaveilen julkisuudesta vain siksi, että voisin joskus sanoa jotakin, mikä saisi jonkun ihmisen ajattelemaan vähän eri tavalla. Sitä julkisuutta on kuitenkin vaikea saavuttaa, kun on käytännössä lahjaton ja niin ulkoisesti kuin sisäisestikin mediaseksikkyyden vastakohta. Olen tässä vaiheessa sellaisessa tilanteessa, etten todellakaan tiedä, mitä voisin tehdä muuttaakseni muiden ajatusmalleja. Ei siihen oikeasti auta mitään joku kylttien kanssa ulkona hyppeleminen ja esitteiden jakaminen, kaikki katsovat vaan, että tuossa on joku tyhmä aktivistipaska, joka ei ole koskaan käynyt Helsingin ulkopuolella. On vaikea edes yrittää lähteä muuttamaan yleistä mielipidettä jostain minulle tärkeästä asiasta, kun yleisen mielipiteen mukaan minä itse olen yhteiskunnan pohjasakkaa ja kaikin tavoin vammainen marginaali-ihminen (ihmisyyttä inhoava transu, homo, eläinaktivisti ja ekonatsi näin tiivistettynä).
Että onko ehdotuksia? Mä olen kuitenkin vasta 19, mulla ei ole kovin paljon auktoriteettia maailmassa, vaikka toivoisinkin olevani koko ihmiskunnan yksinvaltias.
29.04.2010 - 20:56
Ihan totta, että yleistä mielipidettä ei ihan noin vain muuteta, ja yksin sen tekeminen voisi olla useamman vuosikymmenen urakka. Mun mielestä kuitenkin jo pienillä asioilla on väliä – sillä että saa edes yhden puolitutun pohtimaan puolen minuutin ajan, miltä tuntuisi itse olla vaikka sen kärsivän eläimen paikalla. Eihän se takaa sitä, että se kaveri on välittömästi järjestämässä hysteeristä mielenosoitusta asian puolesta, ja ihan niin kuin sanoit, en mäkään usko, että se olisi aina tehokkain tapa.
Mä katson melkolailla olevani jokapäiväinen, kävelevä kannanotto stereotyyppistä naiskuvaa vastaan. Jo olemalla olemassa ja näyttämällä tältä miltä mä näytän mä ilmaisen selkeästi sen, että kenenkään ei tarvitse pysyä niissä sukupuolirooleissa mitä meille tyrkytetään. No niin, jotenkin kummasti onnistuin vetämään aiheen siihen suuntaan, josta itse olisin valmis puhumaan tuntikausia. Pointtini on kuitenkin edelleen se, että mä uskon pientenkin kannanottojen vaikuttavan. Tästä on olemassa myös todella latteita sanontoja (ja Hollywood-leffoja), mutta jostainhan on aina aloitettava.
Mutta miten sitten voisi saada itsensä edes jotenkin kuuluville? Mä en todellakaan tiedä, miten paljon vaikutusta esimerkiksi lehtien mielipidepalstoilla on ihmisten ajatuksiin, vai uskooko valtaväestö jonkin asian olevan toisella tavalla vasta kun siitä julistetaan mediassa kautta maan. Sä nyt ainakin olet melkoisen näppärä piirtäjä, jolla on ihan oikeita ajatuksiakin päässä. Jos nyt vaikka heitetään sellainen nimi kuin Tiitu Takalo – nainenhan on tehnyt jo pitkään sarjakuvia aiheista, jotka yrittävät saada lukijan ajattelmaan omilla aivoillaan. Miksi sä et voisi tehdä samaa? Tietysti sitten tulee mieleen, että vaikka saisikin ihan kunnon sarjakuvakirjan pihalle niin lukisiko sitä muka kukaan, jonka ajatukset se voisi muuttaa? Jos asenne on jo etukäteen se, että “eihän kukaan kuitenkaan” niin ihan turha on sitten edes yrittää.
Tosta sun marginaali-ihmiskommentista tuli mieleen, että luulisi marginaali-ihmisen saavan helpommin äänensä kuuluville (ja miten niin homous ei muka ole mediaseksikästä?!) kuin tavallisen tallaajaan. Puolileikillään voisi sanoa, että friikkihän saa helpommin huomiota kuin “normaali” ihminen.
Jotenkin oudosti tuntuu, että mä olen melkein puolustelemassa koko ihmiskuntaa, vaikka se ei todellakaan ole mun juttuni. Ääliöitähän me ollaan, teurastetaan toisiamme ja muita eläimiä kaikennäköisillä omituisilla tekosyillä, puututaan liikaa niihin asioihin, jotka meille ei kuulu ja liian vähän niihin, joihin oikeasti voitaisiin vaikuttaa. Melkein hämmästytän itseni löytämällä itsestäni jonkinlaisen perusluottamuksen ihmiskuntaan. Kai se perustuu siihen, että maailmassa on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka välittävät vaikka juuri siitä, kiduttaako joku niitä eläimiä vai ei.
Tästä aiheesta olisi vielä niin paljon sanottavaa, mutta tällä rupeamalla tämä on ainut mitä sain itsestäni ulos.
29.04.2010 - 22:47
Voin myös allekirjoittaa myös väittämän, että yksi pieni ihminen *voi* muuttaa maailmaa. Ei välttämättä ihan niin hillittömän suuressa mittakaavassa kuin joskus toivoisi, mutta jaksan uskoa perhosefektiin. Esim. itsellä yhden kasvissyöjäkaverin kanssa käydyt keskustelut edesauttoivat omaa siirtymistä kasvissafkaajaksi. Erään kaverin tiedän ryhtyneen kierrättämään omasta esimerkistäni. Tieto välittyy eteenpäin pienistä piireistä yhä suurempiinkin ympyröihin, ei välttämättä tarvitse olla maailmanluokan julkimo että voi vaikuttaa toisiin. :)
Ihmisen maailma on suuri ja pelottava, mutta kyllä täältä meitä hyviksiäkin löytyy. Keep on fighting, kyllä me vielä ne voitetaan!
2.05.2010 - 14:08
Kyllä mäkin uskon, että yksi ihminen voi vaikuttaa pienillä teoilla. Vaikutus vaan on aivan liian pieni ja muutos olemattoman hidas. Siitä se voimattomuuden tunne tulee. Joo, mä olen saanut monet ihmiset suosimaan luomutuotteita eikä suuri osa tutuistani/perheestäni enää syö tonnikalaa, mutta tästä on vielä noin tuhannen vuoden matka siihen, että ihmiset oikeasti oppisivat kunnioittamaan ja arvostamaan luontoa. Niiden tuhannen vuoden aikana ehditään tappaa sukupuuttoon lukemattomia eliölajeja, jotka tarvitsisivat suojelua NYT. Mä en kestä ajatella, kuinka monta huippupetoa ihmisen pitää tappaa, ennen kuin tajutaan, ettei ihmisellä(kään) ole oikeutta tuhota muita eliölajeja vain siksi, että ne vituttavat ja/tai aiheuttavat lisäkustannuksia karjanhoidossa.
Jotain sarjakuvatyyppistä ajattelunherättäjää olen harkinnut, mutten usko itseluottamukseni riittävän sellaiseen tällä hetkellä. Mä kehityn piirtäjänä kuitenkin koko ajan, joten siinä mielessä peli ei ole menetetty. Mun ongelma onkin se, etten kestä odottaa. Mun petoeläintensuojelurintamassani ei ole pointtina niinkään jonkun kannan suojelu, vaan yksittäisten yksilöiden suojelu. Mulla hajoaa aivot ja tulen psykoottisen murhanhimoiseksi aina kun ajattelenkin jotain epäinhimillisesti teurastettua villieläintä (esim. jokin aikaa sitten tapahtunut suden luvaton teloitus ajamalla sitä takaa useita kilometrejä ja sen jälkeen ajamalla sen päältä moottorikelkalla kunnes se kuoli). Odotus siis ottaa päähän, varsinkin, kun se ei edes takaa mitään.
No joo. Turha tästä nyt sinänsä on keskustella. Lopputulos voisi olla vaikka se, että mulle ei riitä ne keinot vaikuttaa, mihin mulla on mahdollisuus.
(By the way, homous ym. friikkeys voi olla mediaseksikästä, mutta se syö vakuuttavuutta. “Toi on tollanen friikki muutenkin, mistä se muka mitään ymmärtää” etcetera. Plus en missään nimessä halua antaa kenellekään “huonoa” kuvaa transihmisistä, maailma kun nyt muutenkin on niin helvetin transfoobinen.)
20.09.2010 - 11:09
MITÄ VITUN PETOJA D8<<>>:C
20.09.2010 - 11:12
siis jos me ollana 85% prosssaa simpansseja eikö se tarkoitta että me ollana MYÖS ELÄIMIÄ joten me ollaan niitä PETOJA me olllaan koko tän maailman VAARALLISIMMAT & RAAKIMMAT ELÄIMET JA ME OLLAAN PETOJA!!! ei se tarkoita että me voitais sanoo jotain eläintä ”pedoksi” koska me puhuttaisiin MEISTÄ ihminen on vaarallinen ja meidän pitäis tajuta että
ME OLEMME PETOJA
20.09.2010 - 11:12
Mä kyl rakastan ihmisiä ja eläimiä mutta jotain rajaa pliis :c
2.02.2012 - 8:04
Harmi että juttua ei enää löytynyt. Puhtia! Lisäsin blogisi linkkeihini. :)