susi sorakuopassa

Kultaista sadetta pääni päällä

24.08.2011 - 15:05 / Wolf.

6 vastausta - “Kultaista sadetta pääni päällä”

Dimmy Kirjoittaa:
24.08.2011 - 16:05

Taas voi vaan toivoo kaverille kaiken maailman tsempin… Musta on tosi positiivista ylipäätään että oot ajatellut jättää lääkkeet kokonaan pois. Se on ihan totta, ettei mikään pilleri tee onnelliseksi. Siinä missä suru ja ahdistus ei ole niin pahaa, niin ei tunnu enää pienetkään asiat yhtä iloiselta. Jotenkin se mömmöjen tasapainottava vaikutus ei ookkaan niin tasapainottava ainakaan oman kokemuksen ja näkemyksen mukaan.

Toivottavasti et sekoa sinne saarelle jumiin.
Voimia!



Fat cat Kirjoittaa:
25.08.2011 - 15:22

En pahemmin tiedä asiasta, mutta pitääkö noita lääkkeitä vaihtaa aina tietyn väliajoin. Kun sain sellaisen kuvan, että edellisellä lääkkeellä ei ollut pahempia sivuvaikutuksia.

Tracon on sitten Tampereella syyskuussa.



Wolf Kirjoittaa:
25.08.2011 - 15:46

@Dimmy:
Mä en koe, että lääkkeet olis latistanu mun ilon tunteita, joskaan niitä ei kyllä nyt kesällä ole hirveästi ollutkaan, kun oli koko ajan vain töissä. En ajattele lääkkeistä vain pahaa, uskon nimittäin aika vakaasti, etten olis pystyny menemään duuniin joka päivä ilman Mirtaa. Kuitenkin mun mielestä mielialalääkkeet on siitä typeriä, että niillä ainakin mun tapauksessa hoidetaan vain oiretta (ahdistusta yms.), ei sen aiheuttajaa. Siksi mieluummin terapiaan.

@Fat cat:
Toiset vaihtaa ja toiset ei, riippuu siitä, millä tavalla niiden tahtoo vaikuttavan. Monilla vaikutus yksinkertaisesti heikkenee (mistä lie johtuu, psyykestä vai muusta), jolloin lääkäri usein ehdottaa annostuksen tai koko lääkkeen muuttamista, kuten myös mun tapauksessani. Sitä en sitten tiedä, miksi se koki tarpeelliseksi kirjottaa mulle tollasta myrkkyä, kun kuitenkin olen ihan toimintakykyinen ongelmistani huolimatta…

Oon menossa Traconiin, as always.



Sis Kirjoittaa:
25.08.2011 - 19:33

Olet rakas. Hyvää Seiliä!



Dimmy Kirjoittaa:
26.08.2011 - 0:47

Mä oon ite sellasia ongelmalle-on-aina-ratkaisu ihmisiä, jotka ei pääse eteenpäin elämässä, ennen kun kaikkien surullisten tunteiden aiheuttaja eli ongelman ydin on selvitetty. Sen takia olin itse ikävuosista 14->20 ihan totaalisesti jumissa, joskaan eivät mulla ikinä masennusta todenneet… Stressiä vaikka muille jakaa, ihmettelivät kun en ollut slaagia saanut.

Onhan se helpompaa kai sitten, ottaa pilleri ja toivoa parasta, mutta kun puhutaan tuollaisista sivuvaikutuksista niin ehkä se ongelman ytimeen katsominen kuitenkin on paras vaihtoehto. Ei helpoin eikä mukavin mutta paras ja lopulta tehokkain. Riippuen tietysti voidaanko sitä ydinongelmaa hoitaa/selvittää… Tunnut kuitenkin olevan itse perillä siitä mistä lähteä tutkimaan asiaa.

Traconissa törmäillään, kenties. Olis tosi kiva puhua IRL, kun en oikeestaan ikinä saa täysin tuotua pointtiani julki internetzeissä, ja muutenkin. Tosin, veikkaan että jos kaikki uskolliset seuraajasi haluavat puhua Traconissa kanssasi, niin ehkä kaikki tämmöiset tuntemattomat hörhöt voisi pysyä loitolla… :D



Wolf Kirjoittaa:
2.09.2011 - 19:11

Ei mulle koskaan kukaan tuu puhumaan (en ilmeisesti ole kovinkaan helposti lähestyttävän oloinen), eli oon aika hypereissä jos joku joskus tuleekin. Eli teretulemast vaan, jos luulee tunnistavansa.