Luukku neljä

4.12.2010 - 0:25 / Wolf.



Kategoria: Joulukalenteri.



7 vastausta - “Luukku neljä”

  1. ben Kirjoittaa:

    Ah, Muumit on kyl kultaa! Vaikka kirjat onkin mulle se juttu, enkä tykkää niin hirveästi Muumi-animen ‘lapsellisesta’ (en keksi parempaa sanaa tähän aikaan yöstä) ulkoasusta, niin musat siinä on aivan TÄYDELLISET!

    Ootko muuten lukenut Toven ja sen veljen Larsin tekemiä muumi sarjiksia? Ne on mun lapsuuden Marvel :)

  2. Wolf Kirjoittaa:

    Kirjat ja animehan on ihan eri maailmoista. Mä tykkään molemmista, olen kasvanut sen animen kanssa niin pikkuskidistä asti, etten oikein voi olla tykkäämättä siitä. Mutta kirjoista pidän ihan eri syistä, kuin animesta.

    Oon lukenu niitä sarjiksia jonkin verran, mutten mitenkään tarpeeksi tietääkseni, mitä niistä ajattelen. Meillä ei koskaan lapsena ollu niitä, yhyy. Aina himoitsen niitä kovakantisia, kun käyn kirjakaupassa…

  3. inkubi Kirjoittaa:

    Mörkö oli/on kyllä ihan paras. Vaikka sitä ei nykyisin enää pelkääkään kuollakseen niin se Mörön musiikki on kyllä jotain niin selkäpiitä hyytävää ettäh… :D Ei kannata mp3-soittimesta ulkona talvi-iltana alkaa kuunnella sitä.

  4. Uranus Kirjoittaa:

    Muumimusiikin kuuntelu vie (ainakin minut) heti omaan lapsuuteen. Sitä muistaa miten lapsena näki kaiken niin hyvänä ja se miten oli oma itsenä ja rehellinen… (ei kyynel nyt itken täällä kunnolla).
    Myös monet muutekin eri äänet ja monet hajutkin saa usein muistaan jotain tapahtumia,ihmisiä.tavaroita jne lapsuudesta.

  5. Iita Kirjoittaa:

    Musiikki pistää joskus mut ihan sekasin. Jos kuuntelen kuulokkeilla musiikkia ja oon yksin kotona niin se musiikki peittää ylleen kaiken muun äänen mitä susta aiheutuu. Se on niinku sais elämäänsä soundtrackit ja sit vaan alkaa ain itkettää. Se on musta niinku puhdistumista, itkee “turhaa”

  6. Kara Kirjoittaa:

    Rupesi itkettämään, tuli niin nostalginen olo.
    Omakin lapsuuteni pyöri muumien ympärillä ja vielä nykyäänkin, vaikka olen jo lukiossa, fanitan muumeja. Kun muumeja katsoo, niin tulee samanlainen kiva turvallinen olo niin kuin lapsena, rupeaa pakostakin hymyilyttämään, Silloin unohtaa kaiken paskan jonka on tajunnut vanhetessaan

  7. Nonni Kirjoittaa:

    Pikkulinnuntien keittiössä kaadan munamaitoa lihamakaronilaatikkoon. Olohuoneen puolelta kuuluu hiljaista helisevää musiikkia, juuri tätä. Kohta kuuluu Muumipeikon hyväntahtoinen ja valoisa ääni.

    Kun mulla ei lapsuudessa ollut telkkaria eikä elokuvia eikä oikein äänitemusiikkiakaan, omiksi lapsuuden sävelmiksi on jääneet ne seuroissa ja kirkossa lauletut jeesusvirret. Nyt luen niiden sanoja tukka pystyssä, mutta laulan ihan helposti ja sydäntä kouraisee. Ihan vain samasta syystä kuin sinua tämä.



Blogroll

Minä muualla

Päheit nettisarjiksii

Kategoriat

Archives