susi sorakuopassa

Kolmenkympin kriisiin pitäis olla vielä kolme vuotta

11.02.2017 - 3:38 / Wolf.

6 vastausta - “Kolmenkympin kriisiin pitäis olla vielä kolme vuotta”

Ode Kirjoittaa:
11.02.2017 - 5:07

En tykkää sanoo netissä samaistuvani asioihin mut tähän samaistun!!! Samat fiilikset jo paljon päälle vuoden. Oon yrittänyt piirtää sarjismerkintääkin aiheesta ja no.. sanomatta selvä, se ei edisty.

Parhaalla kamulla on ollut pokkaa (vaikka tietää tasan kuinka vakavasti suhtaudun luomiseen ja arvostaa sitä myös) huomauttaa, että taiteilijuus ei ole välttisti mun juttu enää kohta, koska se oli äsken. Tota on ihan mahdotonta hyväksyä, koska ei häh mitä, tää homma on mun identiteetti??? “Jos en tee sarjista, en tee mitään” –> “pitäs tehä sarjista.” —> “en saa tehtyä mitä pitää, olen huono.” Ja sitten hirvee olo et elämä on turhaa eikä jaksa ja istunpa himas kun mitä väliä. Ja syyllisyys siitä perään, että istuu himas. Joo.

Toisaalta huomaan et jos tunne vähänkin rakoilee enkä enää näe itseeni vain taiteen läpi, hyväksyn sen tosiasian että en ole piirtänyt koska ei ole viitsinyt, että heck that. Ja ykskaks!! Saan sittenkin piirrettyä jotain niin että nautin siitä..? >_>

Luovuus on kyllä outo asia. Ärsyttävää. Tsemppiä.



Altsu Kirjoittaa:
11.02.2017 - 12:59

Mietin ainakin 5 minuuttia miten alottaisin tän viestin. Oon nyt jo muutaman vuoden hiljaa seurannu sun blogia, ja jakanu sun elämänmenoa sun kanssa. Monta kertaa oon halunnu ehdottaa, että tavataan ja ruvetaan kavereiks, mutta todennu sen kuulostavan aivan liian creepyltä. Ethän edes tiedä kuka mä oon, vaikka mä oonkin sun blogista oppinu vähän tuntemaan kuka sä oot. Löysin kuukaus sitten sun piirustuksia työpaikalla jostain sarjisvihosta. Pisti hymyn korviin asti ja muistin taas, että en oo ainut joka näitä lukee.
Viime tiistaina kävin Helsingin sarjakuvakaupassa, mikä on kalliossa. Sielläkin oli kirja myynnissä, jossa luki tuttu nimi, ja taide. (Myös Harmaan pupun päiväkirja, jos se on tuttu)
On tosi ikävä kuulla, että sulla on taas vaikeeta. Mullakin on pitkästä aikaa ollu. Valo on onneks alkanut taas palautuu tänne kylmään Suomeen, ja oon jo hieman piristyny.
Haluaisin vaan päästä tukemaan jotenkin henkilökohtasemmalla tasolla aina, kun oot käyny jo tutun oloseksi ihan vaan blogin välityksellä. Outoa?
Ois ihanaa yrittää vaikka vaan tehä taidetta yhessä. Tykkään hirveesti ku on juttuseuraa samalla ku askartelen Fimosta öllimölliäisiä.

Ekaa kertaa voin myös rehellisesti sanoa samaistuneeni 100 % tähän sarjikseen. “Ehkä musta ei olekkaan tähän” oli täsmälleen samat ajatukset kun mulla kuukaus sitten. Mietin jopa yleisellä tasolla, elämisen kannalta samaa.
Toivottavasti tää helpottaa sulla, ja voisin jotenkin auttaa. Oot mahtavan olonen tyyppi, ja mua harmittaa ettei mulla oo sellasia ihmisiä mun kaveripiirissä kun sinä.
Oot vaan ihan paras.



inkubi Kirjoittaa:
12.02.2017 - 22:19

Mulla oli samanlaiset fiilikset ton pari vuotta kestäneen breikin aikana. Se oli harvinaisen syvältä. -.-

Jossain vaiheessa sitä lakkas kokonaan yrittämästä kun paperille tuli pelkkää paskaa, ja aattelin vain, että no ei sitten piirretä, perkele. Aloin lukea ja kirjoittaa yms. täyttää sitä piirtämisen jättämää tyhjiötä muilla asioilla. Kyl mä uskon et sullakin inspis tulee takas ennen pitkää, vaikka siihen saattais mennä pidempikin aika. Eikä se taito katoa sinä aikana. :)

Ja jos sattuis niinkin surkeasti käymään, ettei se tulekaan takas niin… sitten se ei tuu. Oot paljon muutakin ku piirtäminen ja sarjikset. *hugs*



sympatiat Kirjoittaa:
17.02.2017 - 21:40

On varmasti raskasta, kun itselle olennainen ja ihana asia ei suju tai tunnu enää tyydyttävältä. Piirrät kuitenkin omilla ehdoillasi ja kukaan ei odota sulta muuta (esim. että blogia ois “pakko” päivittää). Mä ainakin kuulen tosi mielelläni sun kertomuksia, mutta jaksan odottaa, että sulla on itellä sopiva hetki kertoa niistä. Sitten oon innolla kuulolla. Sun matka kuulostaa ihanalta kokemukselta ja kaikki vaihtelu ja tietynlainen eskapismi auttaa toivottavasti jaksamaan aina vähän eteenpäin sitä harmaata arkea. Ajan pysähtyminen, kotiin erakoituminen, itseinho. Toivon, että sulla on meneillään väliaikainen staattinen aallonpohja ja löydät vielä voimavaroja saamaan itseäs aktivoitua jossain vaiheessa. Pienin askelin, pieninä palasina kerrallaan. Kiitä ja palkitse itseäsi kaikesta, mitä saat aikaiseksi ja kaikki “tekemätön” pystyy kyllä odottamaan. Haluaisin halata ja olla läsnä, koska sitä mä ite kaipaisin täällä pahoinvoivana tahollani. :)



Kianidann Kirjoittaa:
22.02.2017 - 17:31

Heh, nähtiin joskus kirjamessuilla ja oon siitä saakka seuraillut sun blogia! Olit mulle tosi mukava ja huomasin myös, että sulla on tosi vahvat mielipiteet asioista ja uskallat sanoo ne julki. Oot todella kykenevä kaikkeen mahtavaan, etkä pelkästään sarjakuvien tekemiseen. Eikä ihmisen tarvii kokoajan olla tekemässä jotakin, slacking off is good too! Kunhan siellä ei vello sen takia että on masentunut (trust me I know). Mullakaan ei yhessä vaiheessa luistanut minkään piirtäminen joten en sitten piirtänyt vaan tein jotain muuta, esim. kirjottelin, ideoin, urheilin, eli kokeilin kaikkea uutta ja mukavaa omalla tahdilla. Tärkein ehkä on se ettei jää junnaamaan siihen, että ‘en osaa tehdä mitään’. Se syö ihmistä :/ Mut se piirtäminen on hiljalleen tullut takasin, kunhan sitä ei pakota. Tsemppiä, ois kiva joskus tavata uudestaan!

Anniina



Marj Kirjoittaa:
10.03.2017 - 21:27

Eiköhän susta oo. Elämään! Tsemppiä!